maanantai 12. syyskuuta 2011

iloisia uutisia (vihdoin!)

Kysymyspostaukseen odotan vielä muutamia kysymyksiä, jotta toteutan sen, joten KLIK kysymään mitä ikinä haluat! :) Kiitos kaikille jo tähän mennessä kysyneille!

Noniin, ja sitten itse uutisiin. Kävimme tänään Denisen kanssa jännekontrollissa. Jänne ultrattiin nyt neljän viikon jälkeen ensituomiosta. Oon nyt alkanut itsekin oppimaan, mitä se mitäänsanomaton suhru jänteitä ultratessa tarkoittaa. Näin itsekin, että nyt sitä hajonnutta jännettä oli selkeästi vähemmän.
Eläinlääkäri oli yhtä hymyä (ja niin muuten mekin!), kun hän sanoi, että arpikudosta on tullut huomattavan paljon! Vielä on vaurioitunutta jännettä melko paljon, mutta todella todella hyvin on alkanut parantuminen. Nyt pidetään peukut pystyssä, että kuuluisi vielä parempia uutisia kuuden viikon päästä olevassa kontrolliultrassa.

äää, mä niin jo haluun tammuskaisella ratsastamaan kunnolla! ♥ :(
ps. mikä toi mun kiemuraistunta on!? :--D

Lisäksi palaan vielä viime loppuviikon juttuihin. Tosiaan meillä oli lauantaina kisat ja sunnuntaina meninkin käyntimaaston illan hämärtyessä. Oli tosi rauhoittavaa rentoutua. Olin (ja olen edelleen :D) viime viikon jäljiltä aivan puolikuollut, kun kaks supervaikeata koetta menivät päällekkäin, sekä heppailussa jännitin niin kisojen kuin muidenkin hyppelyiden takia. Onneksi se viikko on nyt takanapäin, ja keittiön pöydällä lojuu (anteeks, täytyy olla nyt vähän ylpeä!) enkunkoe 9- ja matikankoe 10- :) Kyllä ysillä on kamalaa!

Pakko kertoa myös viime viikon torstaista ja perjantaista, sillä molempina päivinä olin ihan kauhuissani, kun Petellä ratsastin!
Torstaina menin vasta illalla ennen yhdeksää ratsastamaan. Alkoi jo hämärtää, ja kaikenlisäksi meidän kentältä on valot rikki. Kenttä on puiden suojissa (hyvä sinänsä, siellä ei koskaan tuule kamalasti!) ja kuukin oli pilvien peitossa. Onneksi Pete on valkoinen, ja pysyttelin valkoisten kouluaitojen tuntumassa, etten varmasti törmäisi mihinkään esteisiin. Lopulta oli pakko lopettaa ratsastus, sillä vaikka Pete hohti valkoisena, en enää erottanut sormiani.....:D

tämä kuva otettu tosiaan torstaina kentällä Peten selässä, joskus 22.15. tässä siis yritin ottaa kuvaa Peten korvista.
suht hyvä näkyvyys, eikö? :D

Torstaina kävimme muuten katsomassa Makke-poikaa uudessa kodissaan. Siellähän se oli laumassa, ihan kuin olisi ollut siellä koko ikänsä! Aivan superhieno jätkä.
Mutta mahtu actioniakin siihen reissuun! Makke oli syömässä kuivaheinäpaalista kavereidensa kanssa, kun yhtäkkiä kääntyi pois ruoalta ja oli ihan hiljainen ja outo. Se aukoi suutaan ja haukotteli, ja yhtäkkiä se kävi piehtaroimaan! Otin Maken heti ulos tarhasta ja äiti soitti tallinomistajalle. Ajateltiin kauhuissamme, että nyt sillä on ähky. No, tallinomistaja tuli ja katsoi Makkea hetken aikaa, ja tunki sitten kätensä pojan kurkkuun! Makke oli vetänyt väärään henkeen heinänsä, varmaan järkyttyi meidän tulosta niin kovasti :D Kuulemma varsoille ihan yleistä (vaikkei makkeli nyt ookaan ihan pikkuvarsa enää, aina unohdan!). No huh, tiedetäämpä ens kerralla. Hetken päästä Makke meni taas normisti syömään ja ihmetteli, kun me tuijotettiin sitä niin silmät suurina.
Kyllä jälkeenpäin naurattaa, mutta se oli ihan karmee tunne! :D



Perjantaina menin pikaiselle 40min laukkamaastolle. Löysin viime viikolla ihan sattumalta IHANAN pitkän laukkasuoran lähimetsistä, ja sillä tiellä oli myös kiva kaatunut puunrunko! Niimpä lähdin muka tietäväisenä sitä etsimään.... ja no, mun suuntavaistot tuntien eksyttiin!
Lopulta löysimme ah-niin-ihanalle-laukkasuoralle, ja pari kertaa puunrungon yli hypättyä päätin, että nyt lähdetään kotiapäin. Helpommin sanottu kuin tehty - en yhtään muistanut, mistä olin tullut metsätielle! Niimpä paniikissa annoin pitkät ohjat ja käskin Peten viedä meidät kotiin. Poni teki työtä käskettyä, ja pääsimme vieläpä aikataulussa kotiin.
Kyllä pelotti, en tiedä mitään kamalampaa kuin metsään eksyminen!

lauantainakin Pete toi uskollisesti mut maaliin, vaikka hylky tulikin :) 
Noniin eli tarvitaan kysymyspostaukseen vielä kysymyksiä, jotta se toteutuu! :) Jaksaa jaksaa, nyt kaikki kysymään!

2 kommenttia:

  1. Moikka!
    Kyllä teitä nyt koetellaan. En voi kuin ihaillen lukea näitä sun juttujasi ja ihmetellä kuinka sä jaksat ton kaikein. Ja kaiken lisäksi vedät kokeista huipputuloksia. Tsemppiä Denisen kuntoutukseen!
    Terv. Maisa :)

    VastaaPoista
  2. Heippa :)
    Kyllähän tää homma välillä meinaa jo repiä mielenterveydenkin hajalle, mutta empä mä voisi ilman näitä palleroponeja elää :) kiitoksia paljon, nähtäillään taas!

    VastaaPoista

Suuri kiitos kommentistasi! :)