perjantai 7. lokakuuta 2011

7.10.2009

Tästä kaikki alkoi.
Oon miettinyt jo jonkin aikaa, että miten oikein esittäisin asiani, mutta en ole saanut vastausta :D Niimpä ilmoitan täällä vaan iloksenne, että tänään 7.10. on mun ja Denisen 2-vuotispäivä :)
Viime vuonna unohdin sen kokonaan, mutta tänä vuonna muistin kun muistinkin!

Denise on aina ollut hirmu erilainen poni. Sen selässä tunnen toisaalta oloni kotoisaksi, mutta joskus hyyvin vieraaksi. En tarkalleen tiedä, mitä sillä/sille on menneisyydessä tehty, ja se varmasti jääkin suureksi salaisuudeksi koko loppuiäksi.
Helppohan se ei ole koskaan ollut, en halunnut mitään automaattihyppääjää vaan näpsäkän nuorehkon ponin, jonka kanssa pääsee itse kokemaan kaikenlaista. Enkä periaatteessa ole katunut, sillä Denise on antanut mun kokea niin paljon kaikenlaista - myös sellaista, mitä ei ihan normaali hevosenomistaja joudukaan kokemaan :D

2009
Syksy meni ihan tutustuessa tammaan, olin innoissani et jes, tää on just sellanen minkä halusin! melko innokashan se oli ja veikin vähän. Kävimme Veikon estevalmennuksissa ja Siiri katsoi pari kertaa sileällä meidän perään. Meno oli vähän vallatonta välillä, mutta pääasiassa meillä oli ihan hauskaa :D

Veikon valmennuksessa marraskuussa -09

2010
Tätä voisi kutsua katastrofaaliseksi vuodeksi tamman kanssa? Tosiaan alkuvuodesta tamma alkoi käyttäytymään ihmeellisesti, joskus se kiukutteli ja oli vatsasta varsinkin tosi herkkä. Samalla se lihoi.......
Syy selvitettiinkin maaliskuussa, Denisehän tosiaan oli tiineenä. No, heti sitten valkuaisruoka käyntiin ja liikutus väheni jonkin verran. Tosin ihan lähes loppuun asti kävelinkin päivittäin ilman satulaa tai tein paljon NH-juttuja,  joiden avulla opin tuntemaan Deniseä hippusen paremmin.

10.4. mullistui koko meidän maailma, kun Makke oli aamulla karsinassa kuivana ja täydellisenä pakkauksena. Sen jälkeen - voin luvata -, en ole ollenkaan katunut sitä, että Denise varsoi jne jne. Makke on ollut täydellinen kiltti, hieno lapsi, ja sen kanssa vasta on oppinutkin hevosenkäsittelyä - vastasyntynyttä varsaa kun kukaan ei ole kouluttanut ennen sinua!

Lapset kilpajuoksulla, huhtikuu -10

Loppukesä ja syksykin meni hiljalleen rutiiniin palaamisessa, meillä oli paljon vaikeuksia Denisen kanssa, sillä se huusi varsan perään, ei keskittynyt ja saattoi säntäillä sinne tänne.

2011
Noh, loput asiat voittekin lukea täältä blogista. :D
Alkuvuodesta Denise alkoi toimimaan itseasiassa tosi kivasti! Se tykkäsi hyppäämisestä ja toimi sileälläkin ihan OK.
Kunnes se alkoi pian käyttäytymään ihmeellisesti. Kaikki saattoi olla hyvin, mutta yhtäkkiä sinkaisi jonnekin ja rauhottui sitten taas. Sen karsinakäyttäytyminen ym muuttui valtavasti. Hetken ihmeteltyämme pyysimme hevososteopaatin hoitamaan Denisen, jonka jälkeen se muuttui niin paljon, että hyvä kun tunnistin koko tammaa :D Satula meni vaihtoon samantien. Se ei enää sinkoillut päättömästi, käyttäytyi fiksusti ja rauhallisesti ja nautti työnteosta.

tammikuu -11

Keväällä pääsin Jatilaan valmennuksiin Anun silmän alle. Hänen pitkäjänteisyydensä avulla muutuimme yhdessä kesässä tosi paljon. Denise nautti hyppäämisestä ja vihdoin minäkin sain hiljalleen alkaa nauttia tammalla ratsastamisesta. Denisen kunto nousi valtavasti ja syksyllä oli jo tavoitteena 90cm radat - siis tammalla, jolla vielä maaliskuussa ratsastaessa vannoin, että en ikinä suostu menemään sen kanssa kisoihin!?
Ja pian olikin takana jo pari voittoa, sijoitus ja alueradat!



Elokuussa 2011 Denise loukkasi jalkansa valmennuksessa, ja tuomioksi tuli hankosidevamma. Tämä syksy menee lepäillessä, joka ei periaatteessa edes paljoa mua enää haittaa. On kiva vaan rennosti käppäillä tammalla pitkin metsiä, varsinkin kunhan tamman jalkaan ei satu. Nyt parantuminen on edennyt hyvin, ja toivon mukaan palaamme ainakin kouluradoille tulevaisuudessa :)


Tällainen porauspostaus tänään, mutta eihän näitä vuosipäiviä tuu kuin kerran vuodessa :)

2 kommenttia:

  1. ihanan kaunis hevonen :) Munki hoitsulla oli hankosidevamma noin vuosi sitten ja kohta sekin palaa radoille! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! :) ja oi kun mukava kuulla, ehkä meidänkin tamma vielä joskus palailee radoille! :--)

    VastaaPoista

Suuri kiitos kommentistasi! :)