sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Peltorallia!

Meidän kenttä on tosi huonossa kunnossa, joten tänään lähdin heti aamusta maastoon Peten kanssa, kun kerrankin oli valoisaa!

Sääkin oli mainio; ei satanut mitään taivaalta ja aurinkokin pilkisti hetkittäin pilvien välistä. Suojalumen takia tosin tilsoja tuli, joten teillä oli kurja kävellä. Lumisilla metsäpoluilla ja pelloilla ei tilsoja huomannut, ja käyntiä lujemmassa vauhdissa niitä ei edes kerennyt syntymään kavionpohjiin.

kunniakierros - huomatkaa, mihin asti on jäänyt takana tuleva ratsukko :-D

Vauhdista puheenollen...
Tarkoitus oli tosiaan tehdä tunnin mittainen käynti/kevyt hölkkälenkki. Olen joutunut menemään poneilla toosi kevyesti, eilenkin vaan ravailin Petellä. Kunnon laukkoja (paria askelia lukuunottamatta) ei olla otettu viimeksi kuin tasan viikko sitten?
Alkureissu menikin vielä aika hyvin, kunnes saavuttiin liukkaaseen ylämäkeen... Siinä vaiheessa ponin moottorit heräs et jes, tää täytyy saada laukata! Onneksi tällä kertaa oli suitset päässä, sillä sain ihan tosissani pidätellä, ettei oltais rynnätty laukkaamaan ja kaaduttu siinä mäessä.

Mäen jälkeen alkoikin sitten pitkä ihana suora, jossa poni alkoi käydä todella kuumana - keuli, hyppi tasajalkaa ja oli korvat hörössä menossa. Annoin sen laukata siinä - rauhallisesti -, mutta kun käännyttiin ja jatkettiin suora toiseen suuntaan, poni meinasi lähteä lapasesta :D Kiidettiin kapeille metsäpoluille asti vauhdilla, kunnes sain sen käyntiin. Loppumatka olikin yhtä tahtimista.

ekoja peltoralleiluja helmikuussa 2008 :--D !

Pellolle saavuttuamme päätin ottaa hidasta laukkaa ja hiljalleen loppuraveja pitkin pellonreunaa. Ja pyh! Pienen laukka-avun jälkeen poni lopulta lähtikin aivan tajuttoman lujaa, jalkoja tuntui olevan miljoona mahan alla ja vauhti oli huumava! Mentiin siinä sitten kaksi peltoa ja käännyttiin takaisin, ja vauhti pysyi aika samana, sata lasissa. Äitikin oli naureskellut autossa, kun kuski koittaa pysyä selässä ja saada poni hallintaan, kun poni kiitää korvat hörössä pää pystyssä pitkin peltoja! :D

njauuu!
ei auta sanoa vastaan, kun poni tahtoo mennä - tai käy näin!


Huh, sitten sellaset puolen tunnin loppukäynnit ja venyttelyt, ettei menisi raasu kovin jumiin. Pete oli leppoisampi, iloisempi ja kiltimpi (= ei ainakaan heti yrittänyt syödä mua, kuten viime päivinä), kun oli päässyt purkamaan vähän energioitaan. Se siitä hölkkämaastosta, kun poni määrää tahdin!

Toivon saavani lähipäivinä jotain uusia kuvia, nyt kun vielä on vähän luntakin maassa :)

4 kommenttia:

  1. ääh mäkin haluun lunta!! :D voin niin kuvitella miten innoissaa pete on ollu:))

    VastaaPoista
  2. Toi Pete on niin ihana :---) <3 ja sun molemmat blogit on tosi kivoja ;) Olis varmaa ihanaa elää sun elämää, kolme hevosta ... ahh <3 Haluisin nii ratsastaa tolla Petellä :p

    VastaaPoista
  3. Sun blogis on aivan mahtava (:

    Hei mitä muuten aijot tehä Makelle, nyt kun se tästä kasvaa ym.??

    VastaaPoista
  4. Oona - haha joo poni oli vähä pinkeenä! :D meilläkin alkaa nyt olla huolestuttavan vähän tuota lunta... :(

    Anonyymi 1 - kiitti! Onhan tää tosi ihanaa, mutta välillä kyllä raskasta. Huoleton on hevoseton! Ja Pete on kyllä joka päivän piristys itsellenikin, kiva jos muutkin tykkää siitä. :D

    Anonyymi 2 - kiitos sullekin! Makke on nyt tuolla oripihatossa niin kauan kuin mahdollista. Ensi vuoden mittaan se opetetaan ajolle. Ensi vuoden(Makke täyttää silloin 2v) se saa vielä vaan lähinnä kasvaa, siitä eteenpäin on suunnitelmat aikalailla auki :)

    VastaaPoista

Suuri kiitos kommentistasi! :)