sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Hus pois umpikujasta!

Some people just need a high-five. In the face. With a chair.

 

Allekirjoitan ton 100%sesti. Ja tällä hetkellä juuri allekirjoittanut tarvitsisi sitä.Tänään on ollut hyyvin mullistava päivä. Oon tän viikon saldosta aivan sairaan tyytyväinen, mutta just nyt mua potuttaa niin sairaasti - minä itse.

Tänään Penina tuli ratsastamaan Denisellä ja piti meille myös pienimuotoisen valmennuksen. Tällä hetkellä oon ollut tamman kanssa sellaisessa lirissä, kun ei oikein mikään meinaa sujua. Tarvittiin ehdottomasti nytheti auttavaa kättä. Oon taas ratsastellut marraskuusta lähtien ilman valvontaa ja se näkyy...

poni vähän timmimpi ku nykyään...:D yhyy
talvi -11
Kysymys kuuluupi: Miten kahdessa kuukaudessa voi unohtaa niin paljon?
Mua jouduttiin tänään neuvomaan taas niissä iänikuisissa käsissä, jaloissa, ohjissa, ylipäätänsä istunnassa... Täysin samoja asioita, mitä oon koko syksyn ajan treenannut! Ellis(Rinnan omistaja) on tehnyt melkein kokopäivätyötä korjatakseen mun istuntaa, ja nyt kun oli parin kuukauden tauko - heti kaikki alusta. Millon hitossa mä opin istumaan? :D Tunsin itseni totaalialoittelijaksi (siltä varmasti näytinkin)tänään.
Heti, kun korjailin istuntaa ja tamma rupesi toimimaan, alkoi naurattaa että millä tavalla oon ratsastanut viime ajat. Jalat kaivaa kylkiä tai vaihtoehtoisesti puoli metriä irti ponista, ohjat kilometrin liian pitkät, lisäks mun huono ryhti on taas palannut ja vaikka mitä! GRAAAHHH!

erinomainen kuva havainnollistamaan mun istuntaongelmat :D ps en ole noin paksu! huhtikuu -11

Anyways, sain olla hirmu tyytyväinen Deniseen. Alkuun tosiaan mä ratsastin (= voiko sitä ratsastukseks ees kutsua!!), sitten Penina kipusi tamman selkään, teki varmaan jonkun taikatempun ja tamma rupesi toimimaan hetken päästä tosi hyvin, lopulta tuli jopa pitkiä tasaisia pätkiä kivassa muodossa. Sitten menin takaisin selkään, korjailtiin lähinnä mua ja poni alkoi kulkemaan hetkittäin tosi hyvin!
Kuten vähän jo uumoilin etukäteen, ponissa ei lainkaan mitään vikaa, enemmänkin kuskin korvien välissä... :P

Pete on vähän pitänyt lomapäiviä, mutta tänään päätettiin lähteä maastoon riimun kanssa! Äiti lähti kolmen koiramme kanssa ja meikä lähti Petellä. Olisi pitänyt oikein ottaa kuva, niin loistava joukkio oltiin: kuusi matalajalkasta lumihangessa tarpomassa : D
Ponilla oli hmm vähän virtaa, kotiinpäin tultaessa päätin ottaa vähän ravia mutta poni lähtikin hillitöntä pukkilaukkaa suoraan kohti kotia! Onneksi herralla on lyhyt kaula, sain kurkotettua riimusta kiinni ja seis. Huh, sen jälkeen vielä pikkutarhaan vähän juoksemaan.

Pete kiisikin tarhassa hyvää vauhtia, ja ainut tapa saada se hidastamaan oli tehdä paljon kääntymisiä, voltteja jne.  Käännösten avulla poni hidastikin hyvin, paitsi aina kun sai pienenkin tilaisuuden niin kyllä irtos sellasta keskiravia huh huh :--D

Viattomuuden huipentuma! Anteeksi nää vanhat kuvat :-D
Pahoittelen sekavaa ja tylsää tekstiä sekä viikon kestänyttä postaustaukoa, lupaan kyllä parantaa tapani! :)

2 kommenttia:

  1. NIIN tuttua! On se kumma millaisen efektin ne valmentajat saa aikaan... Niin hevosessa kuin ratsastajassa. Sitä luulee että menee ihan hyvin, mutta valmentaja kun pääsee sanansa sanomaan niin huomaa ratsastaneensakin päin persettä.

    Oma blogini: http://workingwithmaster.blogspot.com

    Psst. kiva blogi! Muistan kun aloit ratsastamaan Petellä, ja sit sulla oli se joku toinenkin welshi ratsastettavana? Elawa konilasta moi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu että tuo tunne on tullut vähän liiankin tutuksi! :D

      Ahahaha voi ei niitä konila-aikoja :'D Juu, silloin oli Pete just ostettu ja Simolla kilpailin :)

      Poista

Suuri kiitos kommentistasi! :)