keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

10 vuotta ratsastusta takana - erikois(pitkä)postaus!

Aika huisia ajatella, että prikuulleen 10 vuotta sitten mun elämäni ensimmäinen "oikea" ratsastustunti oli alkamassa. Olin kyllä käynyt jo talutuksessa, mutta 17.4.2003 kello 17-18 oli ensimmäinen alkeistunti. Ja kyllä, muistan tämän päivän erityisen hyvin! :D Aattelinkin nyt selvitellä ratsastushistoriaani teillekin tarkemmin, kun en ole aiemmin tällaista tehnyt. Varoitan, tästä tulee pitkä ja kuvasatoisa!

Olen ollut hevoshullu ihan pikku naperosta lähtien, sillä jo 2-vuotiaana halusin juosta ohikulkevan hevosen jalkoihin. Huoneessani ei ole koskaan ollut prinsessajulisteita, vaan ihan pienestä pitäen heppajulisteita. My little ponyja on varmaan neljä kertaa enemmän kuin barbeja ja niin edelleen...

Noin kuusivuotiaana halusin aloittaa ratsastuksen. Kävinkin talutusratsastuksissa Iran tallilla tätini kanssa sekä Mäntsälän ratsastuskoululla. Alkeistunneille ikäraja oli seitsemän vuotta - sitä syntymäpäivää muuten odotettiin hartaasti!



Huhtikuussa 2003 alkoi Mäntsälän ratsastuskoululla viimein alkeisryhmä, johon ilmottauduimme serkkuni Jennan kanssa. Alkuaikoina ratsastukseni ei ollut mitään ruusuilla tanssimista, sillä osa poneista oli melkoisen hankalia aloittelijoille. Puolen vuoden jälkeen aloin pääasiassa ratsastamaan nuorella shettistammalla Niiskun Ninnillä, jonka kanssa kävimme monia hupaisia valtataisteluja :D Tätä ponia on ikävä!

russ-o. Jan, "Janne"

Ratsastin Mäntsälässä reilun vuoden, kunnes sen silloinen omistaja lopetti toimintansa. Talli myytiin ja vaihdoimme serkkuni kanssa syksyllä 2004 toiselle ratsastuskoululle, Kumpumäen tilalle. Tykkäsin ihan alusta asti paikasta, siellä oli ihana henki, superhyvä opetus ja kivat hevoset! Poneja ei silloin ollut juurikaan, ja pääsinkin ensimmäistä kertaa ratsastamaan isolla hevosella.

til-r. Jokker, "Joksu"

Kesällä 2005 menin Jennan kanssa ensimmäiselle kesäleirilleni Tortolan tallille, vasta 9-vuotiaana. Hyppäsin siellä ensimmäiset esteenikin, joka oli ihan huippua! Samana syksynä (muistaakseni) aloin käydä kotini lähellä olevalla talli Perlalla hoitamassa islanninhevosia. En kuitenkaan koskaan ratsastanut siellä kuin yksittäisiä irtotunteja, vaelluksia ja yhden viikonloppuleirin ajan. Opin kuitenkin paljon hevosten käsittelystä! Suosikkini oli ihana issikkaruuna Hampur, joka edelleen on samoilla omistajilla.

issikkaruuna Hampur frá Hólmavík

Keväällä 2006 halusin kuitenkin päästä ratsastamaan enemmän. Äiti otti yhteyttä Mäntsälän ratsastuskoulun uusiin omistajiin, ja aloitinkin siellä ratsastamaan uudelleen - nyt siis minulle vakiintui toinen viikkotunti! Kävin keskiviikkoisin Kumpumäellä ja torstaisin Mäntsälässä. Pääsin Mäntsälässä taas ratsastamaan pienemmillä, minulle sopivamman kokoisilla poneilla ja opin valtavasti uutta mahtavan Rea-opettajan kanssa.

ic-r. Irish Cream, "Nasu"

Syksyllä 2006 tapahtuikin varmaankin yksi suurimmista jutuista mun ratsastusuralla - en tiedä, olisinko juuri tässä, jos tätä ei olisi tapahtunut! Nimittäin Rea kysyi minua kilpavalmennusryhmään suosikillani ratsastuskoulun Simo-ponilla.

Ensimmäinen valmennus, kuvaukset ratsastuskoulun 'valmennusryhmä' -sivulle :D

Kilpavalmennusryhmä sysäsi kehitykseni ihan uusiin afääreihin! Valmennuksia oli joka viikko, ja pääsin hyppäämään paljon sekä yhtäkkiä multa alettiin vaatia peräänannon ratsastamista. Tavoitteellisuus ja kilpailut olivat ihan uutta mulle! Pääsin myös vierailevien valmentajien, kuten Teppo Hakalan, Veikko Heikkilän ja Timo Rokkasen tunneille. Vuonna 2007 pääsin starttaamaan helppo C-B sekä 50-60cm tasolla. Syksyllä voitin seuran koulujuniorimestaruuden.

Elämäni ekat kisat :-)

Teppo Hakalan valmennus


Seuran juniorimestaruus :-) jestas kun ollaan söpöjä!

Loppusyksystä 2007 Peten silloinen omistaja kaipaili Petelle liikuttajaa, ja koska hän tunsi minut hyvin  ja tiesi että osasin ratsastaa kohtuullisesti, hän kysyi minua. Tietenkin innostuin, sillä olin pari kertaa käynyt Peten selässä ja rakastin sitä ponia ihan hulluna!
Niimpä aloin ratsastamaan Petellä noin kaksi kertaa viikossa - kahden viikkotunnin ja valmennusryhmän lisäksi. Ratsastustunteja kertyi siis ainakin 5 viikossa, 11-vuotiaalle tytölle! :D


Peten ansiosta pääsin tallilla ratsastamaan parilla muullakin pikkuponilla, jotka olivat vähän hankalia pienille omistajilleen. Näiden ponien ansiosta kehityinkin entisestään, kun ratsastustuntien määrä kohosi välillä 7-10 tuntiin viikossa. Sen huomasi myös tunneilla ja kisoissa, kun menestystä alkoi tulemaan ja valmentajatkin tästä mainitsivat. Vuonna 2008 voitin seuran estejuniorimestaruuden ja olin seuran Vuoden Valmennettava, joka oli mulle tosi iso juttu, sillä se oli päätetty yhdessä vierailevien valmentajien kanssa.








Seuran juniorimestaruus


Syksyllä 2008 Pete tuli myyntiin ja se päätyi sitten meille. Jouduin ajanpuutteen vuoksi lopettamaan tunnit Kumpumäellä, neljän vuoden jälkeen. Aloin valmentautumaan Peten kanssa enemmän, ja Rea kävi pitämässä talven 2008-2009 valmennuksia meille kotona.

Keväällä 2009 pääsin hyppäämään jo huomattavasti isompia ratoja kuin Simon kanssa. Toukokuussa 2009 lopetin valmentautumisen Simon kanssa kolmen vuoden yhteiselon jälkeen. Siihen mennessä olin startannut ja sijoittunut Simolla 80cm ja helppo B luokissa - sen enempää 120cm pikkuponilta ei voi ehkä vaatia!

ikävä ;_;
Ei mikään edustavin kuva, mutta aiemmin Simo ei olisi ikinä lähtenyt noin kaukaa - näissä meidän vikoissa kisoissa tiivisty se kaikki luottamus ja hauskanpito ton ponin kanssa!





Syksyllä 2009 Peten kapasiteetin rajallisuus alkoi näkyä, ja aloimme miettiä toisen ponin ostamista. Lokakuussa 2009 Denise muutti meille. Lopetin tällöin ratsastunnit Mäntsälän ratsastuskoululla, jolloin katkesi ns. viimeinen yhteys ratsastuskouluihin - siitä lähtien olen ollut selkeämmin omillani.



Keväällä 2010 Denise varsoi Maken ja siihen aikaan aloin taas valmentautua ahkerammin Peten kanssa. Syksyllä 2010 aloin taas ratsastamaan Denisellä enemmän ja erinäisten vaikeuksien jälkeen pääsin treenaamaan taas ihan eri tasolla ponin kanssa - Denisellä löytyy kuitenkin skouppia huomattavasti enemmän kuin Petellä.

kevät 2010


Syksyllä 2011 Deniselle tuli jännevamma, ja tästä lähti taas mun puskaratsastus käyntiin. Kävin nuorella Rinna-ponilla parissa kisoissa, mutta muuten lähinnä vaan omissa oloissani ratsastelin ja ratsastukseni kärsi todella paljon :D Denisen jalan parannuttua vuonna 2012 aloin taas valmentautua ahkerammin Peninan johdolla, ja siinä pisteessä ollaan nyt.


Tulevaisuus on mulla vielä aika auki - mutta aika paljon on kerennyt kymmenessäkin vuodessa tapahtumaan! Maken ratsutus tulee ainakin olemaan taas yksi siisteimpiä juttuja mun ratsastus"uralla", mutta miten muuten pääsen tästä kehittymään, en vielä tiedä :D En kuitenkaan ole koskaan katunut harrastustani tai ajatellut sen lopettamista - se on ehdottomasti osa mua!

myös mun huone muistuttaa siitä mikä mä oon - heppatyttö ja ylpeä siitä! ♥

17 kommenttia:

  1. Tää oli ihan superkiva ja kun sulla on näin kiinnostava historia niin jaksoi vallan hyvin lukea loppuun, vaikka olikin aika pitkä :) Mun ratsastushistorian tapauksessa ihmiset nukahtais viimeistään kolmannen kappaleen kohdalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! :D Voi kun itekkin pääsis johonki tollaseen ryhmään, mutta kun meidän koululla ei ole sellaisia. Eikä mulla oo vielä omaa _sopivaa_ heppaa jolla valmentautua. :D

      Poista
  2. jeps, tää oli tositosi kiva postaus! hyvin jakso lukea, oisin lukenu mielelläni vielä pidemmänki :D ihania poneja sulla kyllä ollu matkan varrella ja ihan kiitettävästi noita sinivalkosia rusetteja kertynyt ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitti :D mä pelkäsin et tää on liian pitkä eikä kukaan jaksa lukee, mutta onneks sitten näin päin :) ja joo, ihan mahtavia poneja on matkan varrella ollu! :-) ja ha, ei tossa oo ihan kaikki...! mutta ois niitä voinu 10 vuoden varrella olla vähän enemmänki :D

      Poista
  3. Tää oli huikeen kiva! Niin monipuolinen että jakso lukee loppuun:)

    VastaaPoista
  4. tää oli tosi kiva ja mielenkiintonen! :) hyvin jakso lukee loppuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jee tosi kiva kuulla! :) luulin ettei kukaan jaksa lukea tätä :D

      Poista
  5. Todella hyvin ja mielenkiintoisesti kirjoitettu postaus, innolla luin loppuun! :) Tälläisiä lisää!

    VastaaPoista
  6. Tykkäsin! Vaikka pituutta olikin, niin mielenkiinto ei kyllä päässyt kesken loppumaan (: ja voi Joksu... <3

    VastaaPoista
  7. Kiva postaus! Olet tainnut minun tapaani kerätä schleich-leluhevosia, minulla niitä löytyy kaapista noin 40 :) Niin se vain on, on mahtavaa olla heppafani :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mulla kans on kertynyt niitä iiihan liikaa! :-D Ja joo, heppafanius on tosi jees!

      Poista

Suuri kiitos kommentistasi! :)