torstai 19. syyskuuta 2013

Tyytyväinen hevonen (Denisen tilanteesta)

Mulla on ollut niin monta rautaa tulessa, etten edes muista milloin olen viimeksi istahtanut tietokoneen ääreen. Nytkin jatkan taas kännykkäpostailun merkeissä, mutta koitan tehdä tämän valmiiksi tietokoneella; ajattelin vähän suoltaa tajunnanvirtaa enemmän tästä Denisen tilanteesta. Denisehän siis on ollut saikulla tässä jonkin aikaa, kuten olen täällä blogissa pari kertaa maininnut.



Kaikki alkoi siis elokuun alkupuolella, kun Denise ratsastaessa rupesi olemaan kumnallinen. Alkuun se ei vaan millään meinannut rauhoittua vaan koikkelehti ympäriinsä, enkä saanut sitä tuntumalle. Sillon vielä ajattelin, että se on vaan jotain syysriemakkuutta.



Kuitenkin melko pian alkoi ongelmat - Denise alkoi mystisesti viskelemään päätään, kun ohjat otti käteen. Eka kerralla se viskeli sitä vaan vähän, ihan kuin kärpäset häiritsisivät. Siihen aikaan vielä ötököitä olikin melkoisesti, niin ihmettelin vaan, kun tamma ei ole aikaisemmin ötököistä häiriintynyt. Kun tamma sitten teki sen toistamiseen eikä mm. ötökkähuppu toiminut, varasin tammalle heti raspausajan, koska ajattelin ongelmien olevan suussa.


Suusta ei kuitenkaan löytynyt mitään ihmeellistä. Seuraavalla ratsastuskerralla pään nykiminen jatkui. Päätin vielä kerran kokeilla ratsastaa - nyt vaihdoin satulaa, mikäli koulusatula sitten painaisi selkää. Tällä kertaa sain kerättyä alkukäyntien jälkeen ohjat vain puoliksi, kun tamma alkoi mahdottomasti viskelemään päätään. Päivän saldo: kaksi kierrosta kentällä.


Tämän jälkeen päätin, etten kapua tamman selkään, ennen kuin asia on tutkittu. Pohdimme eläinlääkärin, valmentajan ja muiden tallilaisten kanssa asiaa ja soitimme sitten osteopaatille, joka on hoitanut Deniseä ennenkin. Hänen epäilykset osuivat samaan, kuin mitä me olimme miettineet: niskassa on jotain.


Denise sai tarhalomaa siihen asti, kunnes osteopaatti pääsi ponia katsomaan. Hän käsitteli tamman kokonaan läpi; Denise oli ihan ok, vähän jumissa kaikkialta. Niskakin oli vain vähän jumissa, mutta osteopaatti epäili herkän ponin silti reagoivan kyseiseen jumiin. Hoidon jälkeen tamma sai levätä vielä pari päivää, jonka jälkeen olen too-deel-la varovaisesti aloittanut liikuttamisen.


Nyt, reilu viikko sitten tamma sai ekan kerran satulan selkään ja tällä viikolla laukkasin ekan kerran yli 1,5 kuukauteen. Denise on tällä hetkellä tosi hyvä, innokas työskentelemään ja koko hevonen hehkuu tyytyväisyyttä ja hyvinvointia. Oon niiin helpottunut! Ja aivan ihana ratsastaa hevosella, josta huokuu energia ja iloisuus. Ero siihen kiukuttelevaan ja hermostuneeseen tammaan on huikea!


Itseäni vaan harmittaa, että en ongelmaa heti osannut paikantaa, vaan ongelma pitkittyi jonkin verran, ennenkuin tajusin pistää tamman lepoon. Onneksi kuitenkaan mitään vakavaa ei ollut, mutta jatkoa ajatellen mun pitää muistaa tämänhetkinen hyvä fiilis ratsastuksesta - kun ne huonot päivät ei aina ole tammamaista kiukuttelua, vaan joskus hevonen saattaa olla oikeasti kipeä. Vaikkakin olisi vain jumissa!

Mutta apua - nyt kello on jo ihan hirveästi ja pitää lähteä ratsastamaan molemmat! Palaillaan taas asiaan - maanantaina on mm. Makella ihan superjännä päivä!! ;-)

2 kommenttia:

Suuri kiitos kommentistasi! :)