sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Nauti pienistä asioista, sillä jonain päivänä saatat taakse katsoessasi ymmärtää, että ne olivatkin suuria.

Hyvää päivää! :-D

Postailu on todellakin jäänyt ja on ollut tosi vaikea luoda fiksua tekstiä - haluaisin pitää blogin laadukkaana (tai siis, ettei postausten taso täysin romahda :-D) mutta nyt pää on ollut aika tyhjänä kirjoittamisen kanssa, enkä jaksa uhrata liikaa stressiä tähän. Oon aina halunnut pitää tän hyvänmielenblogina, eikä minkään suorituspaineiden alaisena. Toivottavasti teillekin käy se, että täällä välillä vähän hiljenee - lopettaa en aio missään nimessä! :-)


Mulla oli nyt tämä viikko syyslomaa, ja oikein oikein ihana loma olikin :-) Tää on ollut melkoisen ristiriitainen viikko; oon liikkunut superpaljon mutta erään päivän urheilu oli parvekkeelle kävely, ollut tosi yksin mutta myös asunut kaverilla, syönyt porkkanoita mutta upottanut itseeni maailman makeimman mikrobrownien, nauranut mutta ollut myös superkärttyinen, ilostuttanut muita mutta saanut ansainnut myös raivonvihat, ollut ahkera heppatyttö mutta myös maailman surkein hevosenomistaja. No can do, oikein onnistunut viikko silti!


Ponit saivat kengät jalkaan tiistaina, mutta tottahan toki maa meni jäähän ja kenttä muuttui kivikovaksi perunapelloksi. Nyt siis varmaan paljon maastoköpötellään, joka ei haittaa mua kyllä yhtään. Toivon maastopolkujen onnistuvan kaivelemaan mun treenausinnon jostain tuolta mielen syveristä, jotta kentän taas ollessa kunnossa olis munkin mentaliteetti yhtä kuosissa kanssa! :-D Onko teillä joskus ollut kunnon motivaatiopulaa ratsastuksessa? Menikö se ohi millä ja kuinka nopeasti? :-)



Vähän tosta otsikosta ajattelin vielä mainita, että lueskelen suurella mielenkiinnolla mun vuodentakaisia päiväkirjoja ja esim. tätäkin blogia. Oon huomannut, kuinka onneton oon ollut! Toki meillä oli tosi rankka syksy Peten sairastelujen takia, mutta mun yleisasennekin oli tosi ankea.

Nykyään on niin hassua, kun mä löydän itseni hymyilemästä tosi pienienkin asioiden takia. Tänään oon hymyillyt mm. siksi että taivas oli taas täysin pilvetön, huomasin vasta nyt että mulla on ollut koko vuoden koristejoulukuusi mun huoneessa, mun siniset sukkahousut on aika hulvattoman karmivat, mun koiralla on söpöt silmät..... Suosittelen ehdottomasti näin syksyn pimeydessä kokeilemaan nauttia ihan pienistäkin hassuista yksityiskohdista, niistä oikeasti kasvaa aika iso hymypuro päivän mittaan! :-D


Joo... Hei kaikille voimia vielä koulunpenkille taas ja ne joilla on nyt loma, nauttikaa! ♥ Nauttikaa ulkoilmasta, olkaa kavereiden kanssa, hymyilkää, ja kokeilkaa tehdä jotain mitä ette oo ikinä ennen tehnyt, olisi se sitten vaikka ihan pieni juttu! :-) Ihanaa syksyä kaikille!

8 kommenttia:

  1. Mullakin oli jossain vaiheessa treenausinto hukassa, liikuttelin melkein pelkästään juoksuttaen ja maastoillen... Se johtui kylläkin siitä, kun mikään ei onnistunut kyseisen hevosen kanssa kun yritin kunnolla treenata. Jotain kuukauden tota kesti, kunnes otin itseäni niskasta kiinni ja menin tunneille hevosen kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, toivottavasti teillä nyt sujuu paremmin! :-) kiitti kommentista!

      Poista
  2. Ihana aihe tällä postauksella ♥ dream big !

    VastaaPoista
  3. Oli motiivatio vähän hukassa ja meni ohi ehkä just alle kuukaudessa. Aloin opettelemaan ponin kanssa ilman varusteita ratsastusta ja sille tielle oon aika paljolti jäänyt :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on muuten ihan parasta terapiaa :-) ja ihan uuden jutun opettelu on kivaa! Tykkään Peten kanssa kans ilman kamoja humppailla :D

      Poista
  4. Meillä oli maasto ja hömpöttelykausi melkein vuoden verran, ennen kun saatiin treenausinto takaisin. En yrittänyt väkisin treenata, vaan tehtiin sitä mikä tuntui kivalta. Tänä syksynä saatiin kärryttelyn avulla intoa uusiin treeneihin. Opin ainakin että turha stressata, sillä siitä saa vaan päänvaivaa. ;)

    VastaaPoista
  5. itelläkin on treenausinto ihan nollassa - oikeestaan koko ratsastusinto.. Siks syöksyin lukemaan josko kommenteista löytyisi apua:D Mut joo ite en vaan nyt jaksa stressata noita heppoja, ei ne mihinkään toivottavasti katoa:)

    VastaaPoista

Suuri kiitos kommentistasi! :)