lauantai 18. tammikuuta 2014

Juoksutustreeniä

Melko pakkasia on pidellyt täällä, ja treenitkin on jäässä kentän ohella. Saisi tulla paaaljon lunta, jotta kenttäkin tulisi ratsatuskuntoon!

Valoisan aikaan kuitenkin ehtii onneksi pellolle ratsastamaan, jossa pohja on tällä hetkellä aika hyvä. Peten kanssa oltiin siellä viime viikonloppuna, ja kyllähän jätkästä löytyy ihan eri tavalla poweria kuin kentällä ratsastaessa. Kuvia ei valitettavasti peltorallittelusta saatu! Oltiin molemmat ihan hikisiä ja väsyneitä tunnin jälkeen, teki kyllä oikein hyvää molemmille :-)

Peltomenosta puheenollen, seuraavana päivänä sitten hirveistä pakkasista huolimatta päätimme pyöritellä Makkea narussa. Juoksutustarhan pohja oli niin huono, että päätettiin mennä pellolle. Eipä siinä mitään, Makke ei ollut pellosta milläänsäkään, joten saatiin tehtyä ihan hyvät harjoitukset sielläkin!

Tässä yritän saada Makkea suurentamaan ympyrää, ajatuksena osoittaa raipalla Maken etulapaa/kylkeä.

Makke kulkee tosi hyvin liinassa, osaa käskysanat (jo ajo-opetusajoilta, veikkaan) ja nyt ollaan opeteltu laukannostoa. Nostot onnistuvatkin kerta kerralta paremmin, ja nyt vielä laukan hallinta ja säilyttäminen on teemana. Ideana meillä on se, että sitten kun kaikki askellajit sujuvat hallitusti liinassa, voin hypätä sinne selkään.

Olen oppinut jo ihan hirveästi kaikkea uutta, vaikka en edes ole täällä kotona Maken selkään vielä kivunnutkaan. Voin myöntää, ettei juoksutus tosiaan ole mun vahvin laji... En oo koskaan oikeen ollut juoksutuksen ystävä. Petehän ei kulje liinassa ollenkaan. Deniseä oon välillä pyöritellyt, mutta aika harvoin, kun pelkään sen vanhan jännevamman takia kaikkea pitkäkestoista ympyräpyörittelyä.

Juoksutusliinan hallinta on edelleen tosi hukassa... Ja tuolloin mulla oli näpit niin jäässä, että ideana oli vaan edes saada pidettyä liinasta kiinni!

Juoksutus on kyllä kans yks taitolaji, en ole tiennytkään kuinka paljon siinä voi oma kehonkieli vaikuttaa! Erityisesti nuori heppa, joka ei paljon liinassa ole juossut, on täysin mun kehonkielen varassa. Huh. Kyllä se oma taito ja silmä kehittyy tässä samalla hyvässä opissa! Nyt jo hahmotan, mitä täytyy tehdä missäkin tilanteessa. Onneksi oon saanut mahtavan valvovan silmän ja opastajan Maken projektiin, sillä yksin en sitä tosiaankaan osaisi tehdä!

Kuvat on valitettavasti tosi huonolaatusia. Sää oli aika pilvinen, kameran asetukset ei ihan kohdallaan ja niin kylmä, että akku loppui ehkä kymmenen minuutin kohdalla.



Makella on muuten nykyään Denisen satula käytössä. Viime kesänä Peten satula oli sille tosi hyvä, mutta nyt armottoman pieni ja kapea! Niin se vauveli vaan kasvaa :-D

Luonto on tällä hetkellä muuten ihan älyttömän kaunis! Nytkin ikkunasta katselen tota ihanaa auringonpaistetta, mutta tyydyn katselemaan sitä täältä 40 astetta lämpimämmältä puolelta... Oon ihan superlaiskimus nykyään! Kun pitäisi olla hyvässä sheipissä alle kuukauden päästä wanhojen tansseissa ja ulkonakin on supernätti ilma, mä silti mieluummin istun sisällä syömässä suolapähkinöitä... Oi liikuntamotivaatio, missä olet?

3 kommenttia:

Suuri kiitos kommentistasi! :)