keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Ilman tätä ponia olisin edelleen tuntiratsastaja

Minulta kysellään aina välillä, mikä hevonen on ollut kaikista merkittävin näiden 11 harrastusvuoteni aikana. Luulisi olevan selvää, että vastaus olisi omat ponit. On kuitenkin yksi nelijalkainen, jota ilman mulla tuskin olisi vieläkään omia hevosia, vaan aika varmasti harrastukseni olisi jäänyt tuntiratsastuksen tasolle. Tämä pieni ja maailman yritteliäin pikku poni ansaitsee ehdottomasti oman erikoispostauksensa!


Sharara Zircon "Simo"

En olisi voinut olla enää yhtään ylpeämpi ponista ♥ Kevät 2008, 70cm 5. sija

Olin ratsastanut kolme vuotta ja ratsastin kerran viikossa eräällä ratsastuskoululla, kun sain aloittaa keväällä 2006 toisen viikkotunnin. Toisen viikkotunnin aloitin Mäntsälän ratsastuskoululla, jolla oli silloin uudet omistajat. Sain muistaakseni neljännellä tunnilla ratsukseni pienen valkoisen Simo-ponin, jota olin jo aiemmin kovasti ihaillut.

Meidän ekat estekisat, 50cm 2. sija :-)


Simo on kimo, vuonna 2000 syntynyt welsh mountain-ruuna. Se oli silloin siis melko nuori, vasta kuusivuotias, mutta silti oppinut poni. Olin silloin vielä ihan kääpiömitoissa, ja Simo tallin pienimpänä ponina, vain 120cm korkeana, oli minulle kaikista sopivimman kokoinen ratsu. Poni oli superkiltti, vaikkakin välillä vähän laiska. Ensimmäisillä tuntikerroilla nuori poni kuitenkin oli varsin virkeä ja testasi minua vetämällä pukkilaukkaa pitkin kenttää. Vähän säikähdin, mutta ihastuin poniin silti hurjasti ;)



Syksyllä aloin saamaan ponia lähes joka viikko tunneille, ja meillä synkkasi tosi hyvin. Rakastin sitä ponia niin paljon kuin 10-vuotias tyttö voikaan valkoista unelmaponia mitenkään rakastaa! Innostuin kysymään ratsastuksenopettajalta, voisinko mennä ponilla syksyn estekilpailuissa puomiluokan. Valitettavasti ponilla oli jo kaksi ratsastajaa niihin kisoihin, niin en päässyt. Ratsastuksenopettaja kuitenkin huomasi tälloin innostukseni kilpailemiseen sekä ihastumiseni Simoon. Loppusyksyllä suuri haaveeni toteutuikin. Pääsin Simolla ratsastuskoulun kilpavalmennusryhmään!



Valmennuksia oli joka viikonloppu, yleensä valmennukset kesti 1,5h, tunti koulua ja lopuksi esteitä. Kerran kuukaudessa kävi vierailevia valmentajia, kuten Veikko Heikkilä, Teppo Hakala ja Timo Rokkanen, pitämässä viikonloppukursseja. Valmennukset olivat rankkoja, aivan erilaisia kuin ratsastustunnit. Opin kuitenkin aivan valtavasti, ja nautin Simon kanssa touhuilusta!


Tammikuussa 2007, Hakalan valmennuksesta 


Vaikka Simo oli varsin oppinut, nuoren ikänsä vuoksi sillekin monet jutut olivat aika uusia. Ja tietysti kun selässä oli vasta 11-vuotiaaksi kääntyvä pikkutyttö, meillä oli aikamoisia vaikeuksia välillä! Mulla oli tosi vähän hyppytaustaa takana, joten pelkät ratatehtävätkin olivat melko haastavia. Ensimmäinen vuosi menikin lähinnä toisiimme tutustuessa. Pääsimme kuitenkin starttaamaan Helppo C-B ja 50-60cm luokkia. C:stä napsimme alusta alkaen jo ruusukkeita, esteillä meillä oli vähän enemmän haasteita - vaikkakin ekoista kisoista tuli heti toinen sija. :)

Ekat koulukisat, 56% :-D

Eholla 70cm luokka keväällä -08. Nappailtiin puomeja usein aika lahjakkaasti matkaan :-D

Simo oli ihan huippu! Se ei kytännyt oikeastaan mitään eikä kieltänyt lähes koskaan, vaan aina lähti hyppyyn. Puomeja putosi kuitenkin helposti, kun tultiin vähänkin huonoon paikkaan - tämän ansiosta kehitin nopeasti estesilmän itselleni! Ei ole varmaan mitään muuta ponia, jota olisin kunnioittanut ja ihaillut niin paljon kuin Simoa. Se oli vain täydellinen. Sen kanssa oli aina kivaa.


Ekaa kertaa hurjan portin ylitys! Urheasti pieni poni sen selvitti ♥ En pudonnut Simolta kertaakaan kolmen vuoden aikana!



Syksyllä 2007 homma rupesi toimimaan, ja voitimme seuran juniorimestaruuden kouluratsastuksessa. Ennätysprosenttini ne ovat edelleen; helposta C:stä päälle 70%. :D
Seuraavana keväänä starttasimme esteitäkin enemmän 70cm tasolla - aluksi oli haasteita, mutta loppukeväällä rutiinilla tuli jo sijoituksia. Kevät ja kesä menivätkin ahkerasti treenaillessa. Maailmaani ei tosiaan mahtunut mitään muuta kuin ratsastus! Edistyimme tosi paljon, ja nautin jokikisestä hetkestä rakkaan ponin kanssa.

Ekoissa "isoissa kisoissa" ;D Keravalla helppo C-seuraluokka alueluokan yhteydessä
Juniorimestarit 2007. Mulla on toi heppapehmo edelleen sängyssäni :'D
Eholla meidän eka 80cm luokka! Simo oli niin hieno..♥

Meidän eka 80cm, 0-4vp. Simo on niin tykki!!

Timo Rokkasen valmennuksesta. Vihdoin alkoi oikeat nappulat löytymään!
Syksyllä 2008 kovan treenin tuloksena olimme jo varsin hyvin yhteen hitsautunut pari.Voitimme seuran junioriestemestaruuden samana syksynä. Sijoituksia tuli muutenkin lähes kaikista kisoista Helppo B sekä 80cm tasolta, valmennukset menivät lähes aina nappiin.  Simolla ei ollut oikeastaan mitään konnankoukkuja, vaan se teki työn aina kuuliaisesti, kun Milla vaan osasi ponilta oikeita asioita pyytää. Pääsin ratsastamaan ponia myös lomilla ja viikonloppuisin itsenäisesti ja useimmiten tunneillakin ratsastin ponilla.  Sain Simon kanssa seuran Vuoden Valmennettava 2008 -palkinnon, joka oli tosi iso kunnianosoitus mulle.


Junnumestaruus esteillä!
Ensimmäinen HeB -sijoitus tuli näistä kisoista, prosentteja päälle 60% :)



Lyhyt pätkä Veikon valmennuksesta


Keväällä 2009 aloin huomaamaan, ettei Simo voinut tarjota minulle oikein enempää. Mietimme toki valmentajan kanssa siirtymistä alueluokkiin, mutta muuten olimme saavuttaneet kaiken ja enemmänkin, mitä pieneltä ponilta voidaan olettaa. Vaikka poni hyppäsikin valmennuksissa 90cm ratoja ja yksittäisenä metriä, en kokenut järkeväksi hypyttää sellaisia enempää. Lisäksi aloin olemaan vähän pitkä ponille, ja oman Pete-ponin kanssa treenaaminen alkoi tuntua mielekkäämäältä.
Olisin tottakai halunnut jatkaa Simon kanssa, sillä se oli, ja on mun mielestä edelleen, ehdottomasti maailman hienoin pikkuponi. Valitettavasti poni ei kuitenkaan ollut omani; oli reilua antaa mahdollisuus pienempien ratsastuskouluoppilaiden oppia ja kokea Simon kanssa asioita, joita se mullekin opetti.



Viimeisistä kisoista! ♥ Tuo poni oli aivan uskomaton, mulla ei ole ikinä ollut niin hauskaa kuin tuolla vikalla 80cm -radallamme :-D

Simosta luopuminen oli raskasta. Syksyllä pääsin aina välillä kipuamaan ponin selkään, ja poni toimi kuin ajatus; tuntui kuin kaikki olisi niinkuin ennen. Simo vei tämän pienen ponitytön sydämen ihan kokonaan - en pysty tätäkään postausta ilman kyyneliä kirjoittamaan. :) Siinä ponissa ei ollut oikeasti mitään huonoa puolta. Se ei tehnyt pahaa kärpäsellekään, mutta osasi silti olla radalla tulta ja tappuraa! Se oli ratsastuskouluaikojeni suurin rakkaus.

Vaikka saavutimme kisoissa paljon, eniten minua ehdottomasti liikuttaa se koko matka, mikä Simon kanssa koettiin. Simon kanssa opin asioita, joita ratsastustunnilla ei voi oppia - sen kanssa sain hyvän pohjan, jolta oli melko helppoa lähteä hankkimaan omaa ponia. Ilman Simoa en tuskin olisi saanut näin ainutlaatuista mahdollisuutta päästä tutustumaan hevosmaailmaan pintaa syvemmälle, varsinkaan noin nuorella iällä.



Myöhemmin poni myytiin kyseiseltä ratsastuskoululta. Olen netin välityksellä aina välillä kuullut ponin kuulumisia, mutta tällä hetkellä mulla ei ole mitään hajua, missä se menee. Jos tiedät, missä Simo tällä hetkellä asustaa, laita ihmeessä mulle viestiä!! Mun sähköposti ei toimi, joten rohkeasti joko kommentoi tai tuu FB (Milla Kuisma, tai blogin FB-sivut) laittamaan viestiä. Asia on tärkeä, ponia on kauhea ikävä! :(

♥ tuo poni oli mun maailma!

Nelisen vuotta sitten tehty muisteluvideo pienelle ponille ♥

12 kommenttia:

  1. Hippoksen mukaan näyttää olevan Maria ja Sonja Aholan nimissä :) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeks, mutta pakko avautua tästä :D Ärsyttää suuresti, että aina kun etit netin välityksellä jotain hevosta, joku Sherlock tulee kertomaan kuka sen Hippoksen mukaan omistaa. Eiköhän jokainen heppaihminen sen verran osaa, että voi sieltä ihan itse omistajien nimet etsiä. Pelkistä nimistä tuskin on apua, jos ei sen tarkemmin tiedä, missä hevonen sitten asuu tms. Kiitos ja anteeksi ja toivottavasti löydät ponin. :D

      Poista
    2. Joskus Hippoksesta löytyneen pelkän nimen avulla olen löytänyt esimerkiksi Peten täyssisarusten omistajia, mutta on kyllä totta, että pelkillä nimillä en tee paljon mitään, varsinkin kun sen olen osannut itse tsekata :) Infosta kuitenkin saattaa hyötyä joku, joka ei Hippoksen heppajärjestelmää tiedä! :-) Kiitos kuitenkin, molemmille :D

      Poista
  2. Tää oli tosi ihana postaus! Miulla oli kanssa lapsuuden ponikaveri Veltsu, jonka kanssa opin käytännössä kaiken heppailusta, ihan mieletön ikävä ponia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Jep, vaikka ponin näkemisestä on jo aikaa, jotenkin nuo lapsuuden aikana koetut ihanat ponituttavuudet jää niin vahvasti mieleen<3 :)

      Poista
  3. voii ihana postaus :') mut en kestä tota videoo :DD aww

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe kiitos :') ja joo :DDD taiteellista ;)

      Poista
  4. oi eii Simo <3 olitte kyllä ihan huippu parivaljakko sen perusteella mitä parin vuoden aikana teiän kisoja ja valmennuksia näin! :) muistan vieläkin ku putosin ihan ekaa kertaa just Simolta jollain alkeisleirillä vuonna 2008 :D eikä kyllä itelläkään tuu mieleen mitään pahaa sanottavaa siitä ponista, oli se sen verran ihana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Simo oli kyllä ihan paras <3

      Poista
  5. oi ihana postaus! olitte kyl tosi ihana pari, ku teitä aina nii kovasti ihailin :') huippu Simo <3 !

    VastaaPoista

Suuri kiitos kommentistasi! :)