keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Laulan silti laalalalalalaalaa

Olen elänyt huimat kuusi päivää kyynärsauvapotilaana. Huhhuh!

Eilen iltapäivällä postista tuli mulle kaksi kirjettä: ensimmäisestä löytyi lähete röntgenkuviin & kirjalliset hoito-ohjeet ja toisesta sitten lähtölupa elokuun Helsinki City Marathonille! Mulla olisi tullut itku, ellei sattuma olisi ollut niin ironisen koominen. Arvatkaa vaan, kumman lappusen haluaisin ennemminkin käyttää hyödykseni!!

Tästä harmituksesta pottuuntuneena hyppäsin illalla Peten selkään ja käytiin kiva 40 minuutin käyntilenkki. Joo joo, hoito-ohjeessa just oli juttua täydellisestä liikuntakiellosta, varsinkin kun magneettikuvista oli löydetty näkyviä luumuutoksia myös "terveessä" jalassani eikä kipeä jalka oikeasti kestä mitään tärähdyksiä, mutta mun oli pakko. Pää räjähtää ja sitärataa. Lisäksi en ole päässyt pappaponin kyytiin kuuteen viikkoon. Oli ihana päästä köpyttelemään maailman parhaan kamun kanssa ja katsella maisemia ja tappaa paarmoja (silti viisi paarmanpuremaa nilkoissani, AUAUAU :--D).

Kinostuskiikarit päähän ja maastoon! Terkkuja tohtorille ;D

Oon myös hoksannut, kuinka ihania kavereita mulla on ja hävennyt, kuinka vähän keväällä heidän kanssaan aikaa vietinkään. Onneksi jo alkukesästä sain korjattua asiat, sillä ilman näitä tyttösiä tämä keppielämä olisi täysin sietämätöntä.
Heti torstaina tohtorin tyhmän soiton jälkeen tytöt yllättivät ja hakivat mut autolla täältä korvesta keskustaan syömään. Ihania!! ♥ Yks päivä samaiset tytöt raahasivat mut rannalle ja asensivat mulle uimapatjan veteen. Siinä me käytiin uimassa, muut normityylillä ja meitsi makasi uimapatjalla ja otin käsillä vauhtia. Hymyilen reissulle vieläkin. :D

Olen myös jo heti torstaista lähtien ollut töissä. Nyt mulla on enää yksi yö valvottavana, ja oikeasti vähän jännittää, mitä teen työrupeaman loputtua - nyt onkin sitten kesälomaa koulun alkuun asti. Vaikka töissä on aika rankkaa köpötellä kepeillä (tällä leirillä on kyllä asennoiduttu mun liikuntarajoitteisuuteen tosi hyvin ja mm. työnantaja on pyrkinyt helpottamaan työtaakkaani, että jaksan tämän viikon tehdä - kiitos!!), on ihana tuntea itsensä hyödylliseksi. Ja duuni on ollut juurikin huonoina päivinä se syy, miksi pakotan ja saan itseni sängystä ylös.
 
 "Elämä on kuin Snapchat: se kiitää ohitse jos et katso tarkkaan" - Milla


Heppapuolelle sitten kuuluu ihan jees. Viikonlopun ponit joutuivat seisomaan, mutta maanantaina serkut taas ratsastivat ponit. Molemmat ponit kulkivat tosi kivasti, jes!
Tiistaina ihana Johanna tuli läpiratsastamaan Denisen. Ai vitsi, mitä hän saikaan ponista irti! Kiva oli myös kuulla vinkkejä, mitä sitten tulen varmasti hyödyntämään sitten kun joskus saan kunnolla taas treenata.
Tamma oli vähän huolestunut aluksi, kun siltä taas jotain oikeasti vaadittiin, mutta lopuksi se kulki ihan tajuttoman rentona - en ole koskaan varmaan nähnyt Denisen kulkevan noin rauhallisena ja tyynenä! Ihanaa :-) Johanna tulee vielä tässä kuussa pari kertaa ponin ratsastamaan, mikä tekee Deniselle kyllä to-del-la hyvää.


Muuten koitan taas hymyillä, löytää uusia hyviä puolia elämästä, kuunnella musaa, kirjoittaa paljon päiväkirjaan ja jaksaa raahautua ulos nauttimaan auringosta. Ja vähän niihin syksyn yo-kirjoituksiin voisi lueskella. Ehkä vähän.

Palaillaan taas, katotaan mitä keksin teidän päänmenoks! ;) Kiitti hurjasti kaikille tutuille ja tuntemattomille tsempeistä. Kyllä mää täältä kuulkaas nousen! Ja olen taas yhtä kokemusta fiksumpi.

2 kommenttia:

  1. mikä sun snäp on, et voiko snäppää :)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä snäppään aktiivisimmin vaan tutuille, mutta kyllä mulle snäppäillä saa! :D milpfkzj

      Poista

Suuri kiitos kommentistasi! :)