lauantai 9. elokuuta 2014

Lievitystä ikävään

Elokuu lähti melkoisen reippaalla ottella käyntiin, ja mun fiilikset oli tosi korkealla: pääsisin ihan just ratsastamaan! Vähän suunnittelin jo, josko puolivälissä kuuta uskaltautuisin kisoihin, kun ponit ovat mun liikuntakiellosta huolimatta saaneet liikuntaa aika hyvin.

Tiistaina kuitenkin röntgenissä jalassa näkyikin vielä rikkinäinen luu, joten paraneminen ei ollutkaan lähtenyt niin hyvin käyntiin... Argh. Kepit mulla on vielä kolme viikkoa, samoin ratsastuskieltoa. Pyöräilemään ja uimaan kuitenkin pääsen, ja ensi viikolla voin jo kävellä kotona lyhyitä matkoja ilman keppejä. Leposärkyä ei onneksi enää ole, eikä oikeastaan rasituksen jälkeenkään kipua tunnu. 

Denisen kanssa iltaunilla :3

No, nyt en ole uskaltanut ratsastaa yhtään, vaikka kevyt ratsastelu tuskin jalkaa rikkoisi. Tosi ärsyttävää, mutta ehdottomasti haluan tän jalkani nyt sitten kunnolla kuntoon! Pää vaan meinaa räjähtää... Onneksi serkut ovat edelleen ahkerasti jaksaneet liikuttaa poneja. Julia sai Peten toimimaan tosi hyvin ihan pienillä lisävinkeillä, ja Denise on Jennan kanssa ihan eri heppa verrattuna viime kesään :-) Vaikka ikävä ponien selkään ja treenaamaan on kova, on antoisaa kuitenkin olla heittämässä neuvoja tytöille ja nähdä ponien liikkuvan tosi kivasti.


Julia & Pete


Tänään kysyinkin tytöiltä, haluisivatko he vähän hypätä! Raahasin suurella vaivalla pari estettä kentälle kun tytöt verkkailivat poneja. Petellä otettiin vain ihan muutama hyppy pikkukavaleteille, joista pappa kuitenkin innostui hurjasti! Pari ilopukkia piti tehdä, tietysti :D 

Denisen kanssa nostettiin vähän esteitä. Alkuhankaluuksien jälkeen Jenna ja Denise saivat yhteistyönsä toimimaan myös esteillä ja saatiin tosi hyviä hyppyjä aikaiseksi! Pari viimeistä kertaa oli tosi hienoja, Denisekin pysyi nopeusrajoituksissa ;) Tammalla ei ole viiden vuoden aikana kukaan muu kuin minä hypännytkään, joten siitä pointsit Jennalle!

Hienot tytöt!!! :-)

Täällä loppui allekirjoittaneella kesälomakin keskiviikkona. Mulla on eka jakso täynnä kursseja ja kirjoitan nyt syksyllä kaksi ainetta ylioppilaskirjoituksissa, joten hommaa tosiaan riittää... Blogi saattaa olla vähän hiljaisempi taas jonkin aikaa! Koitan kuitenkin päivitellä heti, kun jotain uusia heppakuulumisia tulee. Samassa koitan elää tätä muutakin elämää ja nauttia siitä, päivä kerrallaan... :')



2 kommenttia:

  1. Aika jännä tuo että saisit pyöräillä ja uida, mutta et ratsastaa. Nuo kaksihan rasittaa jalkaa enemmän kuin ratsastus, varsinkin jos menee ilman satulaa jolloin jalka saa olla rentona.. Itse olen hoitoalalla töissä ja tiedän murtumat sun muut hyvin, niiden hoito on ihan arkipäivää. Itsekin luita murtaneena tiedän, että mitä vähemmän pystyy alkujaan lepuuttamaan jalkaa sen parempi. Mutta tsemppiä jalkasi kanssa! :) toivottavasti se paranee pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan tuo, mutta rasitusmurtuman kanssa nuo tärähdykset ovat asioita, joita tulee välttää. Monethan saa jo heti pyöräillä rasitusmurtuman diagnisoinnin jälkeen, vaikka muu liikunta kiellettäisi. Mulla tää oli vähän erikoislaatuinen, kun luu oli niin laajalta alueelta hajalla. Kun juurikin se rasitus on vamman aiheuttajan syy, eikä kyse ole perinteisestä murtumasta.

      Tottakai uinti ja pyöräily on kevyttä ratsastusta huomattavasti rankempaa, mutta ratsastaessa ainakin mulla särky oli suurempi. Kyllä mä varmasti ponin selkään vielä kapuan ennen varsinaista kiellon loppua. Tarkka kuitenkin haluan olla ja uskon saaneeni juuri oikeanlaiset ohjeet, kun urheiluvammoihin erikoistuneella lääkärillä koipea näyttämässä kävin. :)

      Poista

Suuri kiitos kommentistasi! :)