tiistai 7. lokakuuta 2014

Denisen tarina

Tämä postaus on ollut vireillä jo pitkään, mutta julkaisukohta osuu sopivasti meidän viisivuotispäivään. Aika menee niin nopeasti, ei yhtään tunnu siltä että pieni tamma olisi ollut meillä jo niin pitkään!




til-t. Denise
alias Dee, Deeppä, mamma
s. 2000
omana 7.10.2009 ->

Hölmöin ostos. Niin olisi ehkä voinut sanoa Denisestä. Meidän tarina onneksi sai onnellisen käänteen. Olisi kuitenkin voinut olla ihan mahdollista, että asiat olisivat täällä menneet paljon, paljon huonommin. 

Vuosi oli 2009, minulla oli Pete ja kilpailimme sekä valmentauduimme aktiivisesti. Pete oli kuitenkin jo 17-vuotias, nuoresta iästä asti paljon kilpailuja kiertänyt pikkuponi. Vaikka ikä on vain numero ja poni on edelleenkin tosi pirteä, tuntui jotenkin kohtuuttomalta kierrättää ponia viikosta toiseen kisoista toiseen. Niinpä teimme päätöksen, että ehkäpä isompi, nuorempi poni Peten rinnalle olisi ihan hyvä vaihtoehto. No, eihän me koskaan Denisen kanssa ratoja olla paljon lähdetty kiertämään (ihan oman asenteenikin takia), mutta paljon, paljon muuta on kyllä tapahtunut!


c. Suvi J., kiitos!

Denise oli toinen poni, jonka koeratsastin. Sen taustasta en tiedä oikeastaan mitään. Se on syntynyt Hollannissa ja jossain vuoden 2007 tienoilla muuttanut Etelä-Saksaan. Se tuli elokuussa 2009 Saksasta, jossa se oli ollut sen kesän jonkun myyntitallin laitumella. Suomessa sitä oltiin treenattu, muttei kisattu. Poni olikin hyvässä kunnossa ja läpiratsastetun tuntuinen. Se oli tosi pirteä ratsastaa ja esteillä varsin vauhdikas, mutta hoitaessa kiltti ja rauhallinen. Koeratsastuksessa minä putosinkin! :D Sen pistän vieläkin omaan piikkiini, sillä vähän isompaa okseria lähestyttäessä rupesin jännittämään, lopetin ratsastuksen ja eihän me siitä yli mentykään.


Teimme ostopäätöksen samalla viikolla, ja 7.10.2009 haimme ponin kotiin. Poni meni koppiin hyvin ja matka meni rauhallisesti, ei mitään moitittavaa siis! Meni kuitenkin useampi kuukausi, ennen kuin Denise vaikutti täysin kotiutuneelta. Tarhassa se usein ramppasi edestakaisin levottomana, karkasikin heti viikon jälkeen (ainut kerta, kun Denise on tarhasta karannut!) ja oli aika rauhaton koko ajan. Ratsastaessa se ei malttanut kävellä tai seistä yhtään, ja harjatessakin hirnui sekä liikuskeli. 

Eka ratsastus

Pikkuhiljaa poni kuitenkin rauhoittui ja alkoi luottamaan meihin sekä tottui tallin tapoihin. Mutta pitkään aikaan esimerkiksi sen päähän, korviin tai häntään ei voinut koskea, se säikähti käden nostamista ja kovempia ääniä (kuten karsinan liukuoven avaamista...). Miehet ylipäätään olivat myös suuren kammoksunnan kohde, jonka myötä ensimmäiset kengityskerrat olivatkin melko mielenkiintoisia :D Suihkepulloahan se ei hyväksynyt kuin vasta neljän vuoden jälkeen. Olemme usein pohtineet, että mitäköhän sille on ulkomailla joskus tehty, kun jotkin todella arkiset asiat olivat niin kamalia. Vai onko se vaan niin herkkä? Päässähän Denisellä on arpi, joka oli aluksi todella näkyvä ja iso, nykyään tietenkin pienempi.



Keväällä 2010 aloimme vähän huolestumaan, kun poni vaan lihoi ja lihoi vaikka liikunta ja ruokinta oli kohdallaan. Vatsa näytti erilaiselta kuin läskillä hevosella. Deniselle oltiin tehty kliininen ostotarkastus omalla eläinlääkärillämme, mutta mm. verikokeita tai tiineystarkastusta ponille ei tehty - kuinka hölmöä, mutta eihän se silloin tullut yhtään mieleen! Veimme ponin maaliskuussa sitten tiineystutkimukseen, jossa kävi ilmi, että poni varsoisi viiden viikon sisällä!

Siinä sitten laitettiin ruokinta uusiksi. Liikutin ponia suht normaalisti niin kauan kuin satulavyötä riitti, mutta hyppääminen tietenkin jätettiin. Vielä viikko ennen Maken syntymistä Denise lähti viemään mua pellolla ja kiisi täyttä vauhtia hurjaa pukkilaukkaa tallille heittäen mut selästä! 


Makke syntyi 10.4.2010. Edellisenä iltana olin näkevinäni vahatipan, mutta se katosi ja eläinlääkäri tuumaili, ettei tamman utareet olleet vielä tarpeeksi täyttyneet, joten varsominen tapahtuisi noin viikon sisällä. Toisin kuitenkin kävi! Varsominen meni ihan omalla painollaan. Kun ensimmäinen aamulla tuli talliin, oli karsinassa kuiva ja pirteä varsa hyppimässä.
Deniseä aloin liikuttamaan varovasti touko-kesäkuussa. Makke oli aina sen ajan karsinassa, mihin se nopeasti tottuikin, olihan emä vain alle tunnin aina poissa. Denise kulki yllättävän hyvin, se ei koskaan oikein ollut mikään huolehtivainen mutsi. Loppusyksyn vieroituskin sujui ongelmitta!


Makke


Sen jälkeen alettiinkin treenaamaan ahkerammin. Kävimme mm. Anu Tapion ja Maria Heikkilän valmennuksissa, ja poni meni aika näppärästi! Keväällä 2011 kävimme ekat kisat ja kesällä hyppäsimmekin jo valmennuksissa 90-100cm ratoja. Kisamenestys ei meillä ole koskaan ollut mitään huisia, sillä tamma (sekä minä) on aikamoinen kisajännittäjä, ja meni herkästi lukkoon hälisevillä kisapaikoilla. 

Ensimmäiset kisat, 50-60cm 0/0vp ja 2. sija!
Ekat kisat. Oon kyllä semiylpeä tosta uusinnasta! 

Husö Jump 2011, 80cm. Poni oli pikkasen viriili :D

Syksyllä 2011 poni sai hankosidevamman, luultavasti kompastumisesta estevalmennuksessa. Siinä menikin loppuvuosi parannellessa, mikä toisaalta ehkä olikin ihan hyväksi! Pieni breikki taisi tehdä ihan hyvää. Saikun jälkeen keskityimme enemmän kouluratsastukseen, jossa meillä molemmilla oli edelleen aika suuria ongelmia. Vuoden alussa 2012 Penina rupesi valmentamaan meitä, ja sen myötä yhteistyömme alkoi vasta nyt varsinaisesti toimia kunnolla! Sen jälkeen emme ole oikeastaan hyppyvalmennuksissa käyty, mitä yksittäisesti joskus jossain. Kouluratsastukseen panostaminen jotenkin tuli vain paljon, paljon tärkeämmäksi.

Eka helppo C-luokka, 62,5% ♥
Penina ja Denise

Minusta tuntuu, että ylläolevat seikat ovat olleet kaikista merkittävimpiä käännekohtia meidän matkalla. Emme ole hirveästi startanneet enää kisoja, sillä lukion alkaessa oma aika (ja jaksamus:D) ei enää oikein tohdi riittää jatkuviin kisaamis- ja valmennusreissuihin. Penina meitä on välillä kotona käynyt valmentamassa.





Paljon on tietenkin sattunut ja tapahtunut vuoden 2012 jälkeenkin. Suurimpia huolenaiheita on ehkä ollut Denisen paha niskajumi, jonka myötä se joutui syksyllä 2013 lomailemaan tosi pitkään, sekä pari hassua kaviopaisetta, jotka toki parantuivat nopeasti. Muuten poni on ollut perusterve.
Ilonaiheita on senkin edestä, vaikka kisa-areenat ollaan jätetty vähemmälle arvolle. Kesällä 2012 käytiin Pirtissä leirillä, jossa tamma käyttäytyi paremmin, kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Ja sen myötä meno on vain mennyt paremmaksi. Se suihkepullo hyväksyttiin viimein kesällä 2013! Lisäksi ratsastaessa poni on vaan niin mun käteen sopiva nykyään, ettei niitä huonoja päiviä oikeastaan enää ole. ♥ 

Metsäpirtin leiri 2012


Denise on nykyään ihan täydellinen poni mun mielestä. Se on niin ihana hoitaa, kunhan vaan seisoskelee paikallaan. Kaikki toimenpiteet kengityksestä jopa raspaukseen, piikittämiseen ja lastaamiseen sujuu ongelmitta, luottavaisen ponin vain nauttiessa huomiosta. Kaikki asiat, mitkä ennen olivat lähes mahdottomia, ovat nykyään kivoja! Nyt miehetkin voivat rapsutella ponia päästä ja korvista ja ei ole oikeastaan mitään, mitä en uskaltaisi Denisen kanssa tehdä. Äiti on myöskin korviaan myöten rakastunut poniin, eikä tosiaan halua/aio luopua siitä! Serkkuni Jenna on tänä kesänä alkanut vuokraamaan Deniseä, ja tuntuu myöskin viihtyvän pikkutamman kanssa. Jenna kirjoittikin omaan blogiinsa Denisestä tosi kauniin postauksen, jonka voi lukea täältä. 


Meidän tulevaisuudensuunnitelmat ovat aika auki. Denise täyttää ensi vuonna jo 15 (herranjestas!!), eli periaatteessa sillä on vielä vaikka kuinka paljon aktiivisia vuosia edessä, vaikkei mikään nuori tyttönen enää olekaan. Me ei siitä millään haluttaisi luopua, vaikka lähdenkin opiskelemaan. Mitä ikinä sille on joskus nuorempana sattunutkaan, sitä sen ei tarvitse enää koskaan kokea.

Denisen kanssa ollaan tehty kaikista suurin työ. Mikään muu hevonen ei ole varmasti opettanut minulle ratsastuksesta niin paljon kuin tuo tamma. Sen kanssa on saanut ottaa käyttöön kaiken olemassaolevan ratsastustaitonsa, jotta sen saisi toimimaan. Ja tietysti: Denise on tuonut tähän maailmaan ihan mielettömän upean varsan, josta saa vaan olla niin ylpeä. Ei, en jättäisi näitä kokemuksia missään nimessä välistä, vaikka olisikin ollut mahdollisuus saada joku hieno kilpaponi!


Makke huhtikuussa 2010

Makke kesäkuussa 2014

Ei, Denise ei todellakaan ollut hölmö ostos. Se on ollut ehkäpä paras mahdollinen hevonen opettamaan mulle, mitä taitavaksi ratsastajaksi ja hevosenkäsittelijäksi tuleminen oikeasti pitää sisällään. Rakastan tätä hupsua tammaa niin paljon! ♥



Lisäksi täytyy sanoa pari kiitoksen sanasta. Suurimmat kiitokset menevät ehdottomasti Peninalle, joka on sitkeästi jaksanut tsempata meitä eteenpäin, vaikka varsinkin alku oli todella hankalaa! Ja kiitos kuuluu tietenkin myös äidille, joka rahoittaa ja auttaa niin paljon kuin mahdollista - ja on koko sydämellään mukana tässä hevoshommassa. Ilman äidin panostusta olisi mun mahdotonta pitää kahta hevosta (tai enempää... :D). Myös lukuisille tallilaisille suuri kiitos valtavasta avusta Maken alkutaipaleilla ja jatkossakin - heidän avullaan Makestakin saatiin kasvatettua fiksu poninalku!

Ja kiitos tietenkin Deniselle. Me ei ehkä olla oltu mikään toisillemme luotu pari, mutta hyvä tiimi meistä on joka tapauksessa hitsautunut! ;) 

10 kommenttia:

  1. Ihana teksti ja ihana pari! :)

    Voisitko taas kertoa Makenkin kuulumisia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ja joo, Makesta tulee varmaan jossain vaiheessa juttua. Tällä hetkellä se on ratsutuksessa ja sille etsitään kuumeisesti sopivaa satulaa. En siis nää kovin usein sitä nyt, mutta varmasti tulen kertomaan kuulumisista enemmän jatkossa :)

      Poista
  2. Kiitos kiitos ja tsemppiä siihen suuntaan! :) Treenejä pitäisi jatkaa, jahka tämä valmentaja saisi terveysongelmat kuriin. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti ja paljon tsemppiä sinne kans! :)

      Poista
  3. Ihana postaus ja vähän Makke siistin näkönen! Tollai tyylikäs nuorpoika :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja Makke on joo aika kiva, varsinkin kiiltävässä kesäkarvassa :D

      Poista
  4. Sen verran olette kehittyneet, että et osaa enää ratsastaa poniasi ilman kaksoisturpista :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, niimpä! Sillä oli kaksoisturpis koeratsastuksessakin, mutta ekana päivänä kotona oltiin jo aika master ja mentiin ilman :) Aina oon käyttänyt ponilla moista, vaikka kyllähän se kulkee pelkän riimunkin kanssa ihan hyvin. Aika turhake remmi, myönnän!

      Poista
  5. Oii, mä niin muistan kun Denise tuli sulle ja nimenomaan sen kun oli tarhassa levoton! :D Ja miten jaksettiin ihastella Makkea pienenä, aaw! Kauheeta kun aika vaan tälleen kiitää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, vitsi se oli jännää aikaa! :D nykyään nää on vaan sellasia rauhallisia möllejä :3 Ja niin se aika vaan menee!

      Poista

Suuri kiitos kommentistasi! :)