perjantai 31. lokakuuta 2014

Hymyilen

[Huomaa: Ajatusvapaata pölkkyä tekstiä]

Moi. Sanoisin peruskliseet tauko tekee hyvää, eipä ole mitään kerrottavaa, ei ole inspistä jne jne. mutta oikeasti suurin syy kolmeviikkoiseen hiljaisuuteen [mikä on niin lyhyt, ettei siitä pitäisi raportoida: uskokaa pois, syitä on silti kiva keksiä] on vaan se, etten ole ajatellut asiaa. En ole ikinä stressannut blogista, joten se ei ole syy, miksi en haluaisi kirjoittaa. Välillä on ahdistanut jotkut muut asiat. Tai välillä laiffi on muuten vaan niin sekaisin, että tekstiä ei saa suollettua.



  Tänne kuuluu kuitenkin ihan hyvää. Hyvää. Loistavaa. Mieletöntä. Riippuu vähän mistä kuvakulmasta katselee. Tiivistettynä: Ponit kulkevat aika hyvin. Koulu on vähän pannassa. Meitsi yrittää löytää itseään. Jne, mutta oikeasti olen onnellisempi kuin pitkiin aikoihin. Olen tosin aina sellainen perusonnellinen (tai yleensä en vaan jaksa kiinnostua murheista, välinpitämättömyys = mun sisäinen palomuuri), mutta hassua välillä katsella ajassa taaksepäin itseään ja päiväkirjavuodatuksiaan ja tajuta, että hitto olen ollut surkeana. No, sellaistahan tää välillä on.




Kisojen jälkeen sain jäätävän flunssan, joka kesti reilun viikon. Makasin sängyssä, leikkasin tukkani, tilasin Netflixin, lihoin löysäksi ihmiskasaksi, söin pari vuotta vanhoja Bafucineja ja tanssit jalat (ja koko oloni taas) kipeäksi. Flunssasta puolitoipuneena elin läpi varsin mukavan ja tapahtumarikkaan syysloman, jonka päätteeksi käväisin HIHS:ssäkin sunnuntaina! Nyt koitan keskittyä jälleenkerran kouluun ja ponien kanssa ajattelin parit kisatkin vielä käydä, mutta uudet treenit vetävät vähintään jalkani ja jumittuneen lantioni totaaliseen lukkoon. Katsotaan, kävelenkö huomenna.

Joka tapauksessa varsin hyvissä fiiliksissä Milla meni illalla ostamaan perunoita, banaaneja ja vessapaperia Siwasta, kun kassalla täti ystävällisesti huomautti, etten ollut punninnut banaaneja. Putosimpa hetkeksi onnentäydellisyydenhehkutuskuplasta kun kävin mokoman tarralappusen banskuihini kiinnittämään. Kunnes samaisena iltana sain käsiini prässätyt taatelit ja tajusin, ettei elämässä välillä oikeasti tarvitse muuta kuin hanavettä ja 1,06 euroa maksavan hiilaripaketin.

Kuukauden kuvat ilmestynevät taasen piakkoin ehkäpä. Siihen asti, heippadei! :)



If I drown tonight, 
bring me back to life 
Breathe your breath in me 
The only thing that I still believe in is you
If you only knew

2 kommenttia:

  1. Mäkin olin sunnuntaina HIHS:ssä, taisin nähdä sut siellä expossa, en tullu sanoo mitään, kun en ollut varma kun vain vilaukselta näin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, minä se varmaan olin! :D en tosin kauaa expossa viihtynyt, siellä oli nuin tukalan paljon ihmisiä että alkoi ahdistamaan.

      Poista

Suuri kiitos kommentistasi! :)