keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Ja mä nollaan pään

Joo, vihdoin kunnolla nään.


Heh, kyllähän siinä vierähtää tovi, ennen kuin on tarpeeksi nollautunut pää turhasta stressistä. Nyt on muuten Milla täynnä puhtia! En jotenkin pysty ollenkaan pysymään paikallani, tai muuten alkaa aivot käymään ihan ylikierroksilla... Mutta tämähän on vaan ihan hyvä asia; ponit ainakin pääsevät liikkumaan ja omakin olo kiittää!

Vähän jäi turhan vaaleaksi kuva, mutta tykkään tästä silti!

Viikonloppuna ponit saivat pitää vapaata, sillä kävin vain kotona kääntymässä. Perjantaina kerkesin kuitenkin käydä Peten kanssa kivan reippaan maastolenkin, ja Denisen kanssa sitten töppösteltiin vähän rauhallisemmin. 

Tiistaina pääsi Denise vuorostaan vauhdikkaalle maastoreissulle. Kävimme tsekkaamassa sänkkärit, joissa oli -hui- kamalia heinäpaaleja. Meno oli osittain melko poukkoilevaa, mutta kyydissä pysyttiin! Tämän syksyn heijastinliivireissukin tuli samalla korkattua. Pimeä tulee jo tosi nopeasti, joten kyllähän tuota heijastinta on hyvä kanniskella jo alkuillasta mukana. Ja miksei aikaisemminkin.

Huii!

Tänään pääsin jo tosi aikaisin koulusta, ja koska sää oli ihana sekä kenttä kerrankin kuiva, päätin käyttää tilaisuuden hyväksi: järjestin kunnon keskiviikkohyppelöt siis!

Menin ensiksi Peten, joka hyppäsi tavalliseen tapaan tosi hyvin. Se on ollut nyt melko laiska ratsastaa kentällä, mutta innostui heti päästessään hyppäämään. Eipä oikeastaan mitään ongelmia, kaikki paikat onnistui ja puomit pysyi ylhäällä. Hypättiin jopa huisia 60-75cm rataa, joka oli aika jänskää! Mä meinaan kärsin tällä hetkellä aivan valtavasta rimakauhusta. Huih :D Pappa suoritti kuitenkin helposti kaiken. On se vaan mainio. ♥

Hahhaa, molemmat yhtä matalina :'D

Denisen vuorolle sain sitten äitin kuvaamaan, jee! Tamma oli jo aluksi todella vireällä tuulella, eikä millään meinannut pysyä nahoissaan. Esteilläkin vauhti oli hetkittäin aika korkea, heh. Saatiin kyllä aikalailla tosi hyviä hyppyjä ja lopuksi onnistuivat lähestymisetkin vallan hyvin! Heti kun nostaa vähän esteitä, alkaa Denise keskittymään ja hypyt tulevat paljon paremmiksi. Olen vaan itse niin epävarma jännittäjä, että mielellään pysyttelen niissä 60-senttisissä ;D Esteistuntani on kärsinyt myös ajan hampaissa ihan kamalasti. Hyi! :D


Hyvissä fiiliksissä täällä siis mennään! Koulussa mulla on muuten tällä hetkellä kaksi äidinkielen kirjoituskurssia. Mietin, että jos aiheet edes jossain vaiheessa natsaa, saatan osaa julkaista täällä (tai toisinpäin, käytän blogiani ihan luvattoman paljon hyväkseni äidinkielen kursseilla :'D). Tai toivottavasti kirjoitusintoni säilyy jatkuvasta tekstitaidon vastausten ja luovien kirjoitusten kuumeisesta rustailusta huolimatta!

Btw, otsikko on varastettu Asteen Only One -biisistä. Aina välillä kolahtaa suomalaisen radiohittimusan sanoituksetkin muhun. Ja kovaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Suuri kiitos kommentistasi! :)