torstai 9. lokakuuta 2014

Syksyn sattumuksia

Minulle on sattunut hevosten parissa todella vähän tapaturmia. Yleensä ottaen jos jotain sattuu, johtuu se aina siitä, että muksahdan ponin selästä alas. Mutta silloinkin vain on mustelmia, venähdyksiä yms. käynyt. Tasan kerran minut on kiikutettu terveyskeskukseen, kun pudotessani löin leukani asfalttiin, ja se piti liimata. Ylipäänsäkin todella harvoin loukkaan itseäni tai muutenkaan ole kipeä.

Tän hypyn jälkeen löysin itseni maasta, lol :'D Jatila kevät 2014.

Tänä syksynä oonkin sitten ahkerasti teilaillut itseäni... :D Tietenkin se heinäkuinen oikean säären rasitusmurtuma on se kaikista pahin, vaikkei se heppailuun liittynytkään. Ensimmäistä kertaa elämässä sain kyynärsauvat, kivasti suoraan kuudeksi viikoksi ja juoksukieltohan mulla loppui vasta tällä viikolla 3kk jälkeen. Heppojen kanssa on myös nyt tapahtunut vaikka mitä. Koskaan aiemmin en ole maasta käsiteltäessä loukannut itseäni ennen tätä syksyä. 

Syyskuun alussa kesken kengityksen Makke huitaisi päällään mua suoraan naamaan. Ihan täysi vahinko, josta en oikeastaan osaa syyttää kuin itseäni, kun niin ajatuksissani siinä hääräsin. Lopputulos: nenän rusto murtui. :D Aivan järkyttävä määrä verta tuli nenästä ja kipu oli jäätävä. Kotona sitten huomasin, kuinka nenäni oli aivan vinossa. Asettelin sen itse (kyllä, se sattui ihan hitosti!) paikalleen ja totesin että pystyn hengittämään, hyvä :D Nenu oli turvonnut, musta ja kipeä sen parisen viikkoa. En kuitenkaan jaksanut lääkäriin lähteä. Nyt se on kutakuinkin normaalin näköinen!

Hupsiis! Tuomarinkylä syyskuu 2012

Toinen sattuma tapahtui tällä viikolla, itseasiassa mun ja Denisen vuosipäivänä. Hain Deniseä tarhasta, kun se yllättäen säikähti jotain ja hyppäsi vahingossa mun oikean jalkaterän päälle! Mä siinä kieriskelin tuskasta hetken aikaa, mutta kävin kuitenkin ratsastamassa ja sen sellaista. Lopputulos: pikkuvarvas ilmeisesti murtunut. Jalkapöydässä on ihana hevosenkengän muotoinen mustelma, varvas on ihan musta ja turvonnut pallo, eikä sitä pysty liikuttamaan :D Just joo! Niin tsiljoona kertaa on ponit mun varpaille talsineet, mutta tietysti just tällä viikolla, kun vihdoin pääsisin lenkkeilemään, pääsen potemaan varvaskipua. Jeee! :D



Heh, nyt toivon että nämä sattumukset saisivat riittää!
Tänään kävin muuten luovuttamassa verta ensimmäistä kertaa. Olisin halunnut jo viime keväänä täysi-ikäistyttyäni käydä luovuttamassa, mutta silloin vielä painoin liian vähän. Nyt sitten on tullut bulkattua sen verran, ettei mitään ongelmaa... :D Ihan sika siisti kokemus, vähän heikotti aluksi ja käsi on kipeä, mutta muuten ei mitään. Toivottavasti minusta oli apua, varmasti 3kk päästä lähden uudelleen luovuttamaan! Tänään joutui hepat pitämään vapaapäivän, kun en uskalla lähteä mitään hurjaa urheilusuoritusta tekemään.

Lauantaina meillä onkin Peten kanssa kisat. En kyllä osaa yhtään sanoa, miten sujuu :D Tosi pieni luokka tosin kyseessä, toivottavasti ponikin on samaa mieltä... Mutta se nähdään sitten! Pitäkää peukkuja! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Suuri kiitos kommentistasi! :)