tiistai 6. tammikuuta 2015

Verinen poninjalka ja sen sellaista

"Mä en kyllä ratsasta tänään yhtäkään heppaa!" totesin topakasti perjantaina, kun tuuli oli aivan älytön ja kotonakin katkesi sähköt vartiksi. Jep, sinä päivänä ponit saivat vapaan, mutta sen jälkeen on kyllä touhuttu!

Otsikkoon viitaten, lauantaina säikähdin ja kunnolla. Olimme hakeneet äidin kanssa ponit sisälle. Otin poneilta loimet pois ja vein ne kuivumaan. Viiden minuutin kuluttua palasin takaisin Peten karsinaan ajatuksena alkaa harjata ponia - ja TSÄDÄÄM! Peten vasen takajalka oli puolestavälistä jalkaa kavioon asti yltäpäältä veressä. Siinä taisin jotain ääkitellä ja vein ponin pesupaikalle kylmällä vedellä huuhdeltavaksi.

"Mami, mitä sä säädät?"

Molemmat yhtä hämmentyneinä :D

Veren alta paljastui muutaman sentin pituinen haava, joka oli täysin siisti eikä vaikuttanut syvältäkään. Verenvuotokin loppui siinä huuhdellessa. Poni ei edes arkonut haavaa, mietti vain mitä me äidin kanssa nyt silleen kauhuissamme tökitään papan jalkaa. Nyt haavaa ei edes kunnolla näy. En sitten tiedä, kuinka poni on viidessä minuutissa onnistunut sellaisen karsinassa saamaan, ja kuinka ihmeessä siitä tuli niin reippahasti verta. Onneksi ei ollut kuitenkaan mitään sen pahempaa!


Ihania talvimaisemia!!

Muuten on mennyt ihan mainiosti. Heppojen kanssa on maastoiltu, menty koulua, taluteltu ja nuorimmaista juoksutettu. Tänään nousin Maken selkään ensimmäistä kertaa muuton jälkeen. Pyörimme liinassa ja menimme käyntiä sekä ravia. Makke oli tosi tosi kiltisti, ihanaa!

Vielä näitä peltokuvia, joissa kameran asetukset eivät olleet ihan kohdillaan:D

Maken ratsastuksen jälkeen suuntasimme Peten kanssa maastoon ilman satulaa, mutta puolivälissä lenkkiä minun oli pakko jalkautua. Olin niiin umpijäässä, etten tuntenut sormiani saatika reisiäni enää! Kipitettiin tallille ja oli yksinkertaisesti pakko skipata Denisen ratsastus ja mennä kotiin, olin niin kylmettynyt että meinasin alkaa itkeä...:D Tässä nyt poden huonoa omaatuntoa Denisen liikutuksesta, sillä loppuviikko on melko kiireinen ja ponit ovat siten melko kevyellä. No, ehkäpä ehdin vielä tänä iltana touhuamaan tamman kanssa jotain. Miten te varustaudutte onnistuneesti koviin pakkasiin?



Huomenna minulla alkaa viimeiset neljä viikkoa lukion penkillä istumista - sen jälkeen alkaa lukulomani, jota en meinaa enää malttaa odottaa! Tottakai minulla on valtavasti lukemista, mutta ihan tosi alkaa tuo koulussa vierailu nyppiä ja todella. Kyllähän niitä aikoja varmasti tulee myöhemmin kova ikävä, niin mahtavat lukiovuodet on minulla takana... :) Nyt vain odotan sitä pientä vapautta, kun voin herätä milloin vain ja lueskella kotona karkkipussin äärellä lämpimissä himakuteissa. Ah!

Tammikuu onkin minulle nyt siis melkoisen kiireinen kolmen hevosen, koulun ja muun elämän osalta. Ihanaa kun teitä on silti pysynyt niin paljon messissä, vaikka postailutahti onkin kovin epäsäännöllinen! :-)

2 kommenttia:

  1. Voi olla, että Pete osui etusella takajalkansa päälle :) hokki varmaan raapaisi hiukan pintasuonta tai "lihaan" asti jolloin verta tulee paljon, mutta tyrehtyy nopeasti.. Omalla hevosella tulee näitä myös helposti :/
    Täytyy kyllä "peukuttaa" sun ahkeruutta! Jaksat hoitaa kolme hevosta ja koulun.. Ilmeisesti myös tallihommia? Jos olen oikein ymmärtänyt, että hevosenne ei ole täysihoitotallilla :) mukavaa kevään odotusta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, näin todennäköisesti on käynyt. Paljon yksi pieni poni kerkee karsinassa muutaman minuutin aikana tehdä! :D kun veretkin oli ehtinyt jo valuttaa.

      Voi kiitos, lämmittipä kommenttisi muuten kovasti mieltäni! :') Tällä hetkellä tosiaan tulee hoidettua kolme hevosta ja niiden liikutukset sekä tallihommat aamusta iltaan, kun kaikki kolme asustavat itsehoitotallilla. Onneksi äiti on lähes päivittäin apuna tallihommissa, että ehdin ratsastamaan kunnolla ja tehdä muutakin...:)

      Oikein ihanaa kevään odotusta sullekin! :)

      Poista

Suuri kiitos kommentistasi! :)