lauantai 31. tammikuuta 2015

Voihan harmitusviikko

Jee, onnea jo kaksi päivää 19-vuotias minä!

Torstaista lisäryppyyntymispäivääni lukuunottamatta kulunut viikko on ollut harmia täynnä - ja myös vähän stressiä, kurkkukipua, itkukohtauksia sun muuta.

Sunnuntai-iltapäivästä Pete raspattiin yli vuoden tauon jälkeen. Eläinlääkäri joutui pistämään poniin rauhoittavaa kaksi kertaa, kun ensimmäisellä kerralla oli annos niin pieni, ettei Pete näyttänyt pienintäkään uneliaisuuden merkkiä. :-D Toisella pistolla saatiin ponille känni päälle ja eikun kamppeet suuhun. Eläinlääkäri kehui Peten hampaita todella hyväkuntoisiksi, vaikka Pete onkin jo iäkäs ja vieläpä imppaa. Kuulemma noilla hampailla syödään heinää vielä yli kolmekymppisinäkin... :)

Eipä siinä mitään, raspauksen jälkeen vein ponin karsinaan ja katselin hetken sen perään. Tallissa on kuitenkin illalla koko ajan joku ja automaattisesti pidetään kaikkia hevosia "silmällä", niin uskalsin jättää Petenkin vielä rauhoitettuna karsinaan, kuten aina ennenkin.

Pikku känniläinen raspauksen jälkeen :3

Mutta kun palasin parin tunnin päästä tuomaan poneille iltaruuat, säikähdin todella! Pete oli ihan hikinen, eritoten päästä ja lavoilta. Poni vaikutti kuitenkin pirteältä ja nälkäiseltä itseltään, niin annoin sille safkat. Illalla sitten googlettelin rauhoitusaineen sivuvaikutuksia ja aamulla juttelin tallilla eläinlääkärin kanssa. Hän sanoikin, että jotkut hevoset saattavat rauhoitettuina hikoilla, eritoten päästä. Petellä ei ole koskaan aiemmin niin käynyt, mutta näköjään tällä kertaa ehkä hitusen normaalia suurempi rauhoitusannos sitten vaikutti siihen niin, tai jotain.

Tästä siis selvittiin säikähdyksellä, mutta keskiviikkoillasta vastassa oli ikävämpi tapaus. Kun hain Peten sisälle tarhasta, sen silmä oli aivan turvonnut umpeen ja koko sen poski oli veressä, myöskin polvi johon pappaponi oli näköjään silmäänsä hieronut... Eläinlääkäri tuli tsekkaamaan Peten, mutta Pete ei antanut lainkaan tutkia silmäänsä, vaikka ponia pitämässä olikin kaksi (vahvaa >:D) naista eläinlääkärin yrittäessä tutkia. No, sen verran Pete suostui yhteistyöhön, että antoi minun laittaa silmään silmätippoja ja -voidetta.

Mulla on sellainen tutina, että tämä ufohattu on Denisen korvakokoa.

Nyt Pete on ulkoillut ufohattu aka hyönteisverkko päässä, ja se on saanut päivittäin kipulääkettä, useita kertoja päivässä silmätippoja ja pari kertaa päivässä voidetta silmään. Aivan silmäkulmassa on siis kaksi siistihköä haavaa, ja silmä onkin nyt jo parempi, turvotus on laskenut ja Pete ei vaikuta enää kipeältä. Silmää hoidetaan kuitenkin vielä pitkälle ensi viikkoon, jotta varmasti se parantuu. :)

Niin joo, kaiken tämän härdellin lisäksi minä olen kärsinyt lukion viimeisestä koeviikosta, joka on tällä kertaa jotenkin erityisen karmiva kahden matikankokeen, itsenäisen BI2-kurssin (voisin haluta ulos tästä koulusta :DD) ja muiden ällöjen reaaliaineiden takia. Hyi! Onnistuin tartuttamaan itseeni myös jonkun ilkeän flunssan, ja olen ollut kiukkuinen, itkuinen ja väsynyt muutaman viimeisen päivän ajan. Ei ole helppoa vanheta, ei!


Milla 9v :-D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Suuri kiitos kommentistasi! :)