perjantai 10. huhtikuuta 2015

Maken synttärit - viiden vuoden edestä kuvia!

Tänään tosiaan on kulunut viisi vuotta siitä kun meidän talliin syntyi pikkuinen jalkaeläin, jolla oli valtavat korvat ja niitäkin enemmän uteliaisuutta! Julkaisen tämän postauksen samaan kellonaikaan, kun viisi vuotta sitten saimme soiton tallilaiselta: "täällä Denisen karsinassa on varsa..."

Täytyy sanoa, että Makke menee kyllä eittämättä yksiin elämäni top-hevosista varmaan aina. Sitä ylpeyttä, mitä oman kasvatin omistamisesta ja sen edistymisen seuraamisesta kokee, on ihan sanoinkuvailematonta. Mun mielestä on aina hienoa seurata heppakaverin kehitystä, mutta siitä tulee jotenkin aivan erityistä, kun nelijalkaista pääsee seurailemaan ihan ensimmäisistä tunneista lähtien. 

Mulla onkin aika paljon kuvia Maken varsa-ajalta. Myöhemmältä ajalta valitettavasti kuvasaldo on paljon vähäisempää kameran kenkkuilujen ym. syiden vuoksi, joka mua harmittaa ihan pirusti! Mutta varsathan onkin kaikista söpöimpiä, eikö? ;) Nyt tulee suuren suuri kuvapostaus ihan Maken ensitunneista viimeisimpään viikkoon. Paljon jää tässä joitain hetkiä välistä, mutta kyllä tässäkin näitä kuvia on! :D


Parin tunnin ikäisenä, 10.4.2010



"Siis mikä tää paikka on, miksi täällä on näin kylmä ja kova meteli?"
♥♥♥


Alle viikon ikäisenä



pus♥
Tuo kieli oli kyllä aina mukana kuvissa :P

"Huii, ketä te kaksijalkaiset tyypit olette?"

Se on niin pieni ja luinen ja ihana :D♥

Ja heti löydettiin este ;)




Kahdeksan päivän ikäisenä, 18.4.2010



Ihan hirrrvee vauhti päällä koko ajan!

Hä? Missä mami? 

Makke on muuten aina ollut tosi itsenäinen kaveri, jo pikkuvarsasta lähtien. Sitä ei voinut koskaan pitää irti Denisen vierellä, kun niitä vietiin tarhaan. Meille sanottiin, että varsa leimautuu yleensä tammaan alle viikon ikäisenä, mutta Makke kyllä sen jälkeenkin aina irtiollessaan lähti juoksemaan täysin päinvastaiseen suuntaan kuin Denise. Yksi karkureissu tästä tilanteesta tulikin, kun Makke päättikin juosta takaisin tarhanportilta tallille päin ja Denisehän tietysti hätääntyi ja riistäytyi käsistä :'D 



Mammakin innostui välillä vauhtiin :3

Kovis! 

Estehyppely oli ihan parasta. Sen jälkeen rundi tarhan ympäri ja taas hyppäämään!

Namii, tää on hyvää...!
Laamaeläin! :D

5 viikkoa

En kestä tätä ilmettä :'D En tiedä mitä se säikähti, kameran ääntä vai mitä...?


Makke 7 viikkoa, kesäkuun alussa löytyi jo vihreääkin :3

Puolivuotias, lokakuu




Makke 8kk



Huhtikuu 2011, Makke 1v

Ihan järkyt rytkyt mulla päällä :'DDD Nuo samat keltaiset haisaappaat on muuten edelleen päivittäisessä käytössä ;)


Näyttää tässäkin niin rimpulalta vielä :D

Kesä 2011, Makke 1v 2kk

Ensimmäinen pitkä kuljetusreissu edessä - piitkä matka Lappeenrantaan meni yli odotusten!


Makke niin innoissaan! Ihanaa, ruokaa ja paljon samanikäisiä kavereita!

Tää on edelleen yksi mun parhaimpia otoksia. Makkekin on niin kauniina ♥

Syksy 2011, oripoika kasvaa...
Laidunkesän jälkeen Makke ei suinkaan ollut paksussa kunnossa - ennemminkin sen lihaskunto oli aika hyvä, mutta vähän laiheliinihan se oli. Oripihatossa ensimmäistä päivää.

... ja pihatossa se viihtyikin valtavan hyvin!

 Kevät 2012, Makke 2v


Huhtikuu 2012, Makesta oli kasvanut jo iso poika! Se 1v varsamaisuus alkoi olla jo pois.


Toukokuussa 2012 Makke opetettiin ajollekin, hieno!

Kesä 2012, Makke 2v 3kk


Poni niin kovin puhdas (juuri ennen kuvanottoa piehtaroinut, aamulla just harjattu :'D) - mutta onnellista poninelämää ihanan kaverinsa kanssa sai viettää :D

Helmikuu 2013, irtohypytystä ensi kertaa



 Kevät 2013, Makke 3v



Tuo Maken kihara otsatukka ja vaaleat korvakarvat ovat useasti olleet ihmettelyn kohteena. En tiedä mikä isäpappa siellä sitten oikeasti onkaan takana, sillä emällään ei noita piirteitä ole... Muutenkin Makke on rakenteeltaan erilainen kuin Denise - ponimaisempi ja paljon lyhyempi runko. Tietyt ilmeet ja pää on kyllä mammalta peritty. Ja kävelytyyli! Molemmat ihme haaveilijoita, kokoajan pitää katsella maisemia :'D


Toukokuu 2013, esikoulu: satulaa ja painoa selässä




Syksy 2013, Maken 3,5v ruunaus



Maken ilmeikkyys alkoi mun mielestä tulemaan entistä enemmän esille, vaikka toki noissa 1v-kuvissakin sitä jo löytyy.

Kesän aikana Makke oli kerännyt mahtavasti lihasta ja oli jo tosi hyvässä kunnossa - mutta kuten näkee, vielä vähän kuikelo esim. kaulasta :D


Talvi 2013-2014, pitkästä aikaa kotona

Ruunauksen jälkeisen saikun ja yksintarhailun myötä poni pääsi pyöristymään melkoiseksi palloksi - ekaa kertaa! Onneksi kotona pääsi uuteen laumaan taas leikkimään päivät pitkät.




 Kevät 2014, ratsukoulutus alkaa





Kesä 2014
Mielestäni yksi upeimpia kuvia Makesta. Niin kiiltävä, hyväkuntoinen, ylväs. Ja eroa jo puolen vuoden takaiseen on paljon!


Syksy 2014, ammattilaisen ratsutuksessa


Parin kuukauden ratsutuksen aikana Makke rauhottui selästä aivan valtavasti, ja siitä tuli erittäin mukava ja helppo ratsastaa. Täydellinen paketti ja niin nopeasti! Ehdottomasti parhaimpia päätöksiä oli laittaa poni taitavammalle hetkeksi.


Talvi 2015, poni taas kotona

Ensimmäistä kertaa sitten pikkuvarsan tarhattiin myös tammojen kanssa - ei ole mitään ongelmia ollut :)




 Kevät 2015, kovasti opiskellaan omistajan kanssa uutta :)

Maneesi, kisatilanteet, puomit, esteet... Kaikkea uutta tullut ja vielä tulossa vastaan! Huomenna lähdetäänkin ensimmäisiin koulukisoihin Makke 5v+1vrk ikäisenä :)




Toukokuu 2010 & toukokuu 2014

Hienointa on tietysti se, että olen yhtälailla kasvanut Maken mukana. En ehkä ole lisännyt massaani 200kg, mutta nämä vuodet ovat olleet minulle ihan mielettömän opettavaisia. Se luottamus mikä Makella mua kohtaan on ja se rakkaus, mitä mulla on ikuista vauvaponiani (tuo nimitys ei tule koskaan poistumaan sanavarastostani Makesta puhuessani) kohtaan, on ehkä upein asia. Jokaikinen edistysaskel, positiivinen kommentti ammattilaisilta ja muilta, jotka ovat Makkea käsitelleet ja kaikki kasvun tuomat asiat ovat olleet ihan uskomattomia seurata.

Minusta ei pitänyt koskaan tulla varsankasvattajaa, sillä tiesin, etten koskaan tulisi olemaan tarpeeksi taitava ja kokenut kouluttamaan ja ottamaan vastuuta varsasta. Mutta niin siinä kävi, että minusta tuli kasvattaja 14-vuotiaana. Ja se on ollut elämäni hienoimpia asioita. Makke tulee ehkä olemaan mun ainoa kasvatti, mutta sitäkin hienompi. 
Toivon, että Makke tulee elämään tosi hyvän, pitkän ja onnellisen elämän, eikä koskaan menetä sitä pikku pilkettä silmäkulmasta. Sitä pilkettä, jota sanon joskus ponijunttiudeksi. Sitä pilkettä, miksi rakastan tuota eläintä niin paljon.
Pikkuvarsan, meidän suurenmoisen pikku yllätyksen, pilkettä.

16 kommenttia:

  1. Joo Vellukin on edelleen nuori,kakara ja rääpäle :D ei se onneks ehkä ainakaan kovin usein oo enään pikkuvauva, onneks, onhan herran jo sen melkein 9vuotta! Vanhushan se on jo! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha nuo omat varsat tuntuvat pysyvän aina ikivauvoina :D<3

      Poista
  2. Ihana postaus ♥ Makesta on kyllä kasvanut todella näyttävä ja hyväkäytöksinen nuorimies. Olen niin ylpeä teistä ja onnea kisoihin! :)

    VastaaPoista
  3. iihana makke <3 kamala ku aika on menny nopeesti, siitä on muka viis vuotta ku noita varsakuvia tuli facebookissa kateltua?! :D paljon tsemppiä kisauran alkuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä vaan!? Tunnen itseni niiin vanhaksi joka ikinen vuosi... Mäkin olin tuolloin sellainen ihana pikku seiskaluokkalainen! :D Ja kiitos! :)

      Poista
  4. Voi ei kun se on ollut söpö :D Muistan itsekkin vielä niin hyvin kun omille varsoille on koitettu laittaa ensimmäisiä kertoja riimua kun ne juoksee karkuun tai ei suostu tulemaan äitinsä perässä talliin sisälle vaan juoksee ihan väärään suuntaan. Ja meillä myöskin nyt pian täyttää 5v tuo ensimmäinen oma kasvatti, hurjan tärkeä ja siihen on ihan erilainen suhde kun muihin omiin heppoihin vaikken tuon kanssa ole edes eniten ollut tekemisissä. Tuon hevosen jos jonkun tunnen ihan päästä kavioihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, Makke oli tollainen höpsö pikku jalkaeläin :D Ja joo, noihin omiin kasvatteihin tulee niin mieletön side, kun niitä ihan pikkuvarsana pääsee käsittelemään. Vaikka Makkekin on ollut paljon muualla, laitumilla, oripihatossa ja ratsutuksessa, tuntuu silti aina siltä että sen tuntee läpikotaisin. Onhan toki joka ikinen hetki sen menneisyydestä tiedossa... :)

      Poista
  5. Makke on kyllä hirmu nätti hevonen!

    VastaaPoista
  6. Makesta on kyllä kasvanu komea poika :) Miten muuten päädyit nimeämään sen Damageksi, oliko sulla jotain muitakin nimi-ideoita, joista jouduit valitsemaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Joo, oli tosi vaikeaa valita nimi! Mulla oli myös monia muita ehdotuksia, yksi vahvoista oli mm. Bonus. Niitä oli kuitenkin niin paljon, että epäilin sen hyväksymistä. Muita nimiehdotuksia en enää kyllä muista!

      Lopulta Damage valikoitui nimeksi paristakin syystä. Se on vähän sellaista suomi-englanti-leikittelyä. Vaikka englannin "damage" ei tarkoita vahinkoa ihan tuossa tarkoituksessa mitä vahinkovarsa meinaa, niin suoraan suomennettuna siitä löytyy kuitenkin taustalta pieni vivahde Maken syntytarinasta. Lisäksi Damage -nimessä on saman verran kirjaimia, ja sama alkukirjain kuin Denisellä, mikä mun mielestä oli tosi kiva lisä.

      Ja viimeiseksi, olin jo alkanut kutsua varsaa Makeksi (se tuli siitä "Makke on mies" -biisistä, ja nimi sopi mun mielestä pikkujätkälle niin hyvin :'D) ja sopiihan tuo mage-loppu siihenkin. Ihan siis on käypä perustelut nimelle! :D

      Poista
  7. Missä/miten Makke on saanut alkunsa, kun ette ilmeisesti isää tiedä :-)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille kävi aika klassinen moka, näitä samanlaisia oon kuullut useammankin tän meidän tapauksen jälkeen... :D Osa on ottanut yhteyttä muhun ja osa tarinoista on muuten vaan tullut vastaan netissä.

      Tosiaan, Denise tuli Saksasta hevosvälittäjältä meille. Meidän oma eläinlääkäri teki sille ihan perus ostotarkastuksen, mutta ei otettu tammasta verikokeita tms., mistä olisi aluillaan oleva varsa huomioitu. (Ja tän mokan muistan aina.... :DD) Siinä vaiheessa kun sitä ei näkynyt tammasta, vaikka poni oli aika timmissä kunnossa, ja itseasiassa tiineys huomattiin vasta ihan pari kk ennen syntymistä. Meillä olisi ollut mahdollisuus poni palauttaa sopimuksen mukaan, mutta en mä enää siinä vaiheessa sitä tohtinut palauttaa.
      Otettiin sitten välittäjään yhteyttä ja hän lupasi kysellä mahdollisia isäehdokkaita Saksasta, mutta Denise oli siihen aikaan ollut sen verran isolla myyntitallilla / siellä laitumella, että hevosten vaihtuvuus on ollut isoa. En ole sen enempää itsekään isäasiaan perehtynyt, vaikka tietysti oltaisiin varmaan isommalla rahalla saatu sekin ori selville. Mulle on ollut tärkeintä, että poni on sopusuhtainen ja terve, ja näköjään ihan nättikin ;)

      Poista
  8. Tää on kyl hassu kattoo kuin nopeesti kehittyny, ite läny paljolti islanninhevosten parissa ja ne kehittyy niin hitaasti että 3-4 veenä ihan pikkusia vielä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin uskoa! :D Makkekin kyllä kasvoi aika pitkään, sen takia annettiin sen rauhassa kehittyäkin ennen kuin pistettiin se ratsutukseen. :)

      Poista

Suuri kiitos kommentistasi! :)