maanantai 16. marraskuuta 2015

Niin suurta on rakkaus

...Pientä poniani kohtaan.

Kahdeksan vuotta sitten alkoi yhteistyömme, ja tasan seitsemän vuotta sitten sain ensimmäisen ponini. Pete on ollut osa elämääni niin valtavan kauan, että tunnen ponin paremmin kuin omat taskuni - ja se tuntee minut, tietenkin.

Joka ikinen kerta kun nään tuon karvanaaman joko höristämässä korviaan söpösti tai irvistämään minulle rumasti ja muka-tosi-pelottavasti, olen niin kiitollinen. Kiitollinen joka ikisestä päivästä ja hetkestä, jonka olen saanut viettää tuon pikkuisen ponivaarin kanssa. Kiitollinen siitä, mitä olen oppinut, kiitollinen siitä, mitä olen kokenut. Ja kiitollinen, että olen saanut taas yhden päivän lisää aikaa viettää Peten kanssa.

Ponimeeting 2009

Meidän ensimmäinen ja ainoa metri kisoissa, syksy 2009
Kuskin kiikutusta, kevät 2010
Ponimeeting 2010

Eka koulukisavoitto, kevät 2012
Ensimmäiset raviaskeleet kesän mittaisen saikun jälkeen, 2012


Mahtavat talvitreenit pitkän kuntoutuskauden jälkeen, talvi 2013

Jussipuskailua Peten synttäreinä, juhannus 2013
Pöllöilyä, syksy 2013

Pitkän kaavan uinti- ja maastoreissu, kevät 2014
Kiitoskorttiin päätynyt kuva, kevät 2015

Tää se vasta on elämää. Syksy 2015♥

6 kommenttia:

  1. Aww tuli ihan tippa linssiin. Ootte mahtavin ja suloisin pari <3

    VastaaPoista
  2. Aww ihana Pete ^.^ se on niin ponin näköinen kuin voi poni olla!! Onnea yhteisistä vuosista! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pete on, ja niin on ponin luonteinenkin kuin voi vaan poni olla ;) Kiitos paljon ja varsinkin blogilinkkauksesta!<3

      Poista

Suuri kiitos kommentistasi! :)