torstai 21. tammikuuta 2016

Ahaa-elämys pakkasen keskellä

Ja videotakin luvassa, kiitos äiti ja hänen jäätyneet näpit! 

Uudenvuodenlupauksesta on pidetty toistaiseksi kiinni - tammikuun valmennussessio nimittäin suoritettu! Tavoitteena on siis (vaatimattomasti) päästä valmennukseen/tunnille/valvovan silmän alle vähintäänkin kerran kuussa. Aiemmin se ei olisi ollut homma eikä mikään, mutta nykyään tälleen semikiireisenä opiskelijana on aikataulujen sovittaminen yhteen valmentajan kanssa välillä aika haastavaa - mutta kyllä tää onnistuu!

Pakkasta uhmaten tuli siis Penina tänään mulle ja Makelle tuntia pitämään. Vaikka alkuun oli todella vahva "FuuFuu tästä ei tuu mitään pgksls" -fiilis, saatiin kuitenkin hetkittäin tosi kivoja pätkiä. Ja eritoten lopussa laukkatyöskentelyssä loksahti palaset paikalleen ja saatiin niin kivaa laukkaa! En tiedä miltä se näytti ulospäin (kamera simahti jo ennen sitä...), mutta mä tunsin ihan eri hepan allani.

Fiilikset valmennuksen jälkeen - jees jees! Topparatsastushousujen puuttuminen pitää korvata kaikilla villasukka-säärystinvirittimillä... :-D
Tehtiin tosiaan käynnissä ja ravissa avon aloittelua, ja laukassa sitten suoristamista sekä temponvaihteluja. Makella on aika iso laukka, jossa mulla on edelleen totuttelemista, ja laukka jää helposti turhan pitkäksi, kuten ponikin. Temponvaihtelu auttoikin siihen, että saatiin poni aktiiviseksi, mutta hidastaessa ei laukka pudonnutkaan vaan poni jäikin siihen kuuntelemaan ja kokoamaan, ihanaa :)


Nyt kun olen tuota nuorta ponia ratsastanut vuoden päivät, huomaa, että itselleen niitä ahaa-elämyksiä tulee harvakseltaan. Toki suurta edistystä tulee ponin puolelta, mutta nuoren kanssa pitää vaan tottua siihen, että asiat on aina aluksi vähän sinnepäin ennen kuin ne alkaa olemaan oikeasti hyviä. Kuten temponvaihtelut, pohkeenväistöt, puhumattakaan sitten avoista... Tajuatteko? :-D Nyt tänään tuli kuitenkin oikeasti sellainen fiilis että vau, tää nuori tuntuu oikeasti hienolta, eikä vaan "nuoren hepan hienolta".
Nuoren kanssa treenaaminen on kyllä ihanan antoisaa, ja sen on ymmärtänyt nyt vasta, kun todella on raa'an kaverin selässä ollut!


Video venähti vähän pitkäksi, sorry! Peninan kaikki kommentitkaan ei valitettavasti kuulu lumen narinan takia, ja just ne parhaat hetket jäi tallentamatta kameran simahtamisen takia. Tässä kuitenkin tätä perusräpellystä ;D

Nyt jatkan yöpuulle ja huomenna taas nokka kohti Tamperetta. Nähdään taas! :-)

4 kommenttia:

  1. Makke on niin hieno jo!! Samaistun vahvasti nuoren ratsastamisen ahaa-elämyksiin, samoin tohon laukkatreenin eteeneteeneteen... :D Ja myös polvisäärystimiin, parasta ikinä ku muuten polvet syväjäätyy aina! Pitänee muuten tulla ponipoikia moikkaamaan joskus ku on siedettävämmät säät ja ei järkyttävää kiirettä, ei oo tullu ikuisuuksiin käytyä siellä suunnilla Denisen koeratsastusta lukuunottamatta :-)

    VastaaPoista
  2. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa... :D Polvisäärystimet on kyl pop, polvet jäätyy niin herkästi ja sen jälkee käveleminen tekee tosi pitkään niin kipeetä, että karsin mieluummin tyylikkyydestä kuin kärsin ;) Ja teretulemast, minäkin taidan tulla sinne päin taas joku kerta teidän poppoota moikkaamaan :-)

    VastaaPoista

Suuri kiitos kommentistasi! :)