perjantai 29. tammikuuta 2016

Mitä treenaaminen maneesittomalla tallilla tarkoittaa?

Moro! Mulla piti olla jo vuoden toinen valmennus tänään (mun synttäreinä!!), mutta se sitten peruuntui kentän näyttäessä jäätyneeltä järveltä... Just joo. Valmennuksien peruuntumiseen on jo tietysti tottunut (myös valmentaja, heh), kun ponini ovat aina asuneet maneesittomalla tallilla. Nyt ajattelin reilun seitsemän vuoden kokemuksella kertoa, millaista se treenaaminen maneesittomalla tallilla eri vuodenaikoina oikein onkaan. Samaistuvaa porukkaa on varmasti paljon, joten lisähuomioita saa toki kertoa kommenttiboxiin!

Huomioikaa tietty myös sarkasmi, ratsastus on oikeesti ihan kivaa ilman maneesiakin... Ainakin välillä.

Jes juu, tää on kivaa molempien mielestä!

Talvella...

...On pakkasta -30 astetta. Siinä jäätyy niin ponin turpakarvat, omistajan varpaat kuin palava innostus ratsastamiseenkin. Kentällä on joko polveen asti lunta tai luistinrata, tai sitten sieltä heppa saa vähintään 15cm tilsakorkokengät sieviin kavioihinsa. Jos on eteläinen lumeton talvi, tsekkaa treenausmahdollisuudet kohdasta syksy.

...Ainoat kisat, joihin on saanut jotenkuten treenattua, peruuntuvat siksi, että kilpailujärjestäjän yleensä -15 asteen pakkasraja ylittyy puolella asteella. Tai sitten traileri on jäänyt katsastamatta tai siihen ei ole ukko vielä laittanut talvirenkaita.

"Moro! Lenkille siis?"

Keväällä...

...Kenttä leikkii edelleen luistinrataa "takatalven yllättäessä hevostelijat! (/autoilijat/suomalaiset/jne...)" Kun varsinainen kevään lämpö alkaa hivellä ratsastajan poskipäitä, alkaa allergia- ja kevätflunssakausi kuskilla, ja nuhanenää helpottaakin mitä parhaiten karvaisen ponin hillitön karvanlähtö, kutina ja siitä johtuva innokas ilman loimea pyöriminen mudassa. Treeniolosuhteiden ollessa ehkäpä vuoden parhaimmillaan sattuu olemaan yleensä myös sen ihanan tamman pahin kiimakausi, johon myös vanhimmatkin ruunanrupsukat reagoivat innokkaasti. Jippii!

...Ainoat kisat, joihin on saanut jotenkuten itsensä tsempattua, peruuntuvat yleensä pääntautiepäilyn vuoksi, mikä ilmenee yleensä jollain random hepalla 100km säteellä kilpailupaikasta. Tai sitten trailerissa on vielä toukokuussa ne talvirenkaat alla.


"Nää ötökät tekee mut HULLUKS!"

Kesällä...

...On hellettä +30 astetta, ja kenttä toimii paarmojen pääkaupunkina. Laitumella talipalloksi lihoneen hevosen hien haju muistuttaa ehkä seuraavana kesänä kesäkunnossa olevaa ratsastajaa grillimakkaran tuoksusta, mitä nautittiin aamupalaksi, välipalaksi ja ehkäpä vielä ratsastuksen jälkeenkin. Helteen sijaan hyvin todennäköisiä ovat myös monsuunisateet, ukkosmyrsky tai takatalvi. 

...Ainoat kisat, joihin yrittää tällä kaudella vielä itsensä pakottaa, peruuntuvat yleensä kisoja edeltävän päivän monsuunisateiden vuoksi. Helppoa C:tä ei missään kuravellissä voi suorittaa!



Syksyllä...

...Sataa. Ja tuulee. Yleensä yhtäaikaa. Jos aurinko kehtaa joskus näyttäytyä, on yöpakkaset tehneet lanaamattomasta kentästä kivikovan perunapellon näköisen. Syksyn synkkyys saa pirteimmänkin ponitytön mielen pimeäksi, vesisateessa seisoskelevasta ponista puhumattakaan. Mutatarhaan katoaa niin ponin kengät kuin ponitytön saappaat ja motivaatio. Hei valo ja lämpö, nähdään taas puolen vuoden päästä!

...Ainoat kisat, joilla koittaa korvata koko vuoden skipatut show't, peruuntuvat yleensä hevosen heittäessä edellisenä iltana kenkänsä johonkin hiiteen taikka Narniaan, samalla kun kaikki lähialueen kengittäjät juuri sinä viikonloppuna lomailevat joko Lanzarotella tai tädin kasikymppisissä. No mutta ei hätää, ensi vuonna sitten kisataan kuluneenkin vuoden edestä!

"Ihme humputushömpötyksiin ne tällaista viatonta ponia sitten viekin... hohhoijaa!"

No, maneesia tai ei - kunhan harrastus on hauskaa! Ilman maneesiakin pääsee treenaamaan ja kisoihin, mutta toki sitten pitää varautua kaikenmaailman sääilmiöihin. Kyllähän se tosi huonoilla keleillä risoo, kun joutuu pohjan takia treenejä siirtämään ja pitämään hepoilla kevyempää, mutta meidän ponit ainakin vaikuttavat ihan tyytyväisiltä, vaikkeivät aina pääse joka viikko kunnolla hikeen asti kentällä juoksemaan. 

Toki tavoitteelliselle treenaamiselle se maneesi (tai sinne viikoittain kulkeminen) on varsinkin talvikeleillä aika ehdotonta, mutta tällaiselle peruspuskailijalle riittää kenttä, pellot ja maastot oikein hyvin. Ja niilläkin treeneillä saa välillä pienistä luokista rusetteja mukaan, haa! :D

"Kahtokaa! Kyllä määkin osaan!"

4 kommenttia:

  1. Mä niin samaistun! Nimim. Käveltiin tänään vartti perunapeltoa muistuttavalla kentällä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä :-D ja matka kentällekin oli varsin jännä hiekottamatonta reittiä! Onneks Pete pysyi tukevasti pystyssä ja mä puoliks roikuin sen varassa...

      Poista
  2. Tätä lukiessa tulee taas suuri kiitollisuus meidän tallinpitäjää kohtaan pintaan. Kenttä hoidetaan viimosen päälle: lanataan, aurataan,suolataan yms tarpeen mukaan. Hyppäämään ei aina pääse, mutta sileen treeniin kyllä pystyy. Viime talvena meillä kävi kouluvalkku joka viikko. Ainoastaan yks viikko jäi välistä eikä sekään johtunut pohjista vaan aikatauluista. Ja yhen kerran käytiin maneesilla, mutta silloinkin ois voinu tehä myös kotona. Tänä talvena on muutamat kerrat peruuntunu 30 asteen pakkasten takia.

    Mutta sun kirjoitus on kyllä niin totta, mut kun ei oo maneesia eikä edes ihan lähellä hyvää niin ilman on pärjättävä. Kieltäydyn olemasta kateellinen maneesitallilaisille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihan totta, että kentän aktiivisella huollolla on tosi suuri merkitys! Meilläkin kenttää hoidetaan hyvin, mutta esim. nyt tulee suolat muutaman päivän viiveellä ja niin edelleen. Organisointi ja ennakointi olisi tässäkin tilanteessa varmasti avainasemassa :-) Meidän treenailuun kyllä sopii kenttä oikein hyvin, maneesitalleilla vuokrakin on reippaasti kovempi.

      Poista

Suuri kiitos kommentistasi! :)