sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Nuoren vuosikatsaus

Tänään Makke täyttää järisyttävät kuusi vuotta! Koska viime vuonna tein erikoispostauksen Makesta viiden vuoden ajalta, tällä kertaa ajattelin koota, mitä kuluneen vuoden aikana ollaan Maken kanssa tehty ja missä ollaan kehitytty. Nyt kun olen ratsastanut Makkea reilun vuoden ajan (aloin ratsastamaan joulukuussa 2014, mutta "kunnolla" vasta viime keväänä), on mielenkiintoista tarkastella meidän kehitystä tarkemmin. Makke on edelleen ratsastuksessa monia muita ikäisiään jäljessä (varsinkin esteillä!), mutta en vieläkään ole ottanut siitä stressiä. Makelle tämä on ollut ilmeisesti melko passeli tahti - siitä kerron lisää alempana!


Makke tuli vuodenvaihteessa 2kk ratsutusjaksolta takaisin kotitallille, ja siinä vaiheessa aloin itse ratsastelemaan sillä. Alkuvuosi meni melko kevyissä merkeissä kirjoitusteni takia, ratsastin vain n. 1-3 kertaa viikossa ja liikutin muilla tavoin myös. Hankitreeni maastakäsin oli allekirjoittaneellekin varsin hyvää jumppaa! ;)


Kirjoitusten jälkeen maaliskuussa, kun kenttä alkoi olla jo ratsastuskunnossa, alettiin treenaamaan enemmän. Edelleenkin tosin ratsastin vain 2-4 kertaa viikossa, sillä meikäläisellä oli kaksi muutakin ponia ratsastettavana :D Päästiin myös Peninan silmän alle useamman kerran, ja tähtäimessä oli huhtikuussa startata raviluokka kotiseuran kisoissa. Tässä vaiheessa valmentaja vielä hämmästeli, kuinka varsamaiselta Makke näytti! Makke oli myös melko hidas ratsastaa koko kevään, sitä sai välillä ihan kunnolla herätellä liikkumaan.

Huhtikuussa käytiinkin pari kertaa maneesilla tutustumassa, ja Makke oli oikein fiksu. Myös kisadebyytti meni hyvin: vaikka itse kouluradalla ponia jännitti kamalasti, se ei riehunut. Prossia tuli vain vajaa 55%, mutta yleinen käytös kisapaikalla (esim. verryttely) lämmitti kuskin mieltä oikein paljon!


Ekaa kertaa maneesilla


Ennen kisoja maneesilla toisen kerran



 
Tasan vuosi sitten valmennuksesta Maken synttäripäivänä :)

  
Ekat kisat! 

Kesällä muuttuikin ponin ratsastettavuus paljon: se yllättäen löysi moottorinsa, ja pienoisen valmennustauon jälkeen valmentaja kesällä hämmästeli, miten Makke yhtäkkiä vaikutti paljon valmiimman ja aikuisemman näköiseltä kuin keväällä. Makella oli ilmeisesti keväällä vielä kasvuvaihe päällä, tai sitten saatiin lihakset kasvuun ja kuski oppi ratsastamaan ;D Jokatapauksessa kesällä oltiin välillä vähän turhankin viriilejä...



Heinäkuussa Makke aloitti sitten viimein varsinaisen hyppykoulun lainaratsastajan avustuksella, sillä itse en ole koskaan nuorella hypännyt. Makke kävikin heinä-syyskuun suhteellisen ahkerasti Eholla hyppäämässä, silloin kun saatiin sekä mun, äitin(autokuskin :D) sekä ratsastajan että valmentajan aikataulut sovitettua. Vaikka Makke ujosteleekin esteillä aika paljon, päästiin syksyn kuluessa hyppäämään pikkurataa ja yksittäisiä esteitä nostettuakin!


 
Kuvattu perunalla... En valitettavasti saanut näitä videoita ladattua tubeen koneeni temppuilun vuoksi!

Elokuussa kävin Maken kanssa Playsson.netin järjestämällä Mikael Wahlmanin esteklinikalla. Vaikka meillä ei mennyt ihan putkeen, oli kyllä tosi kiva kokemus! Jännittynythän Makke oli kuin mikä ja tätiratsastaja ei oikein osannut ratsastaa, mutta vika rata oli kutakuinkin onnistunut hitaasta tahdista huolimatta :D Joskus on ihan hyvä mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle.


 
Klinikan kuvista kiitos Tiialle!



Syyskuussa mulla alkoikin koulu Tampereella ja ratsastelut jäivät arkipäiviltä pois... Makke saikin syksyllä uuden ratsastajan selkäänsä, joka yhä edelleen ratsastaa Makkea säännöllisesti, kun olen poissa. S on paljon taitavampi kuin minä, ja tämän yhteistyön myötä Makke on ottanut suuria harppauksia koulupuolella. Ponista on tullut ihan todella tasainen ja mukava ratsastaa, sen säikkyilyt ovat jääneet pois ja liikettäkin on ruvennut löytymään uudella tavalla, kun energia on saatu kanavoitua oikein ;)




Tämä talvi olikin todella surkea ratsastamisen kannalta, ja kun meikäläisillä ei ole enää toimivaa heppakoppiakaan niin kentän armoilla ollaan oltu. Talvella onkin tuntunut olevan enemmän lepojaksoja kuin treenaamista... Joulukuussa, kun kenttä oli hetken aikaa hyvässä kunnossa, minulla ja Makella oli todella silmiäavaava valmennus, jossa yhtäkkiä sain oman pahimman istuntaongelman, käsien asennon, korjattua - tämän myötä yhteistyö mulla ja Makella on kehittynyt ja paljon!



Valitettavasti mulla ei ole tähän loppuun mitään hyvää vertailumateriaalia viime keväälle, toivottavasti saisin ensi viikonloppuna... Suurin muutos tuntuu kuitenkin selässä, ja sitä ei välttämättä pysty kameralta näkemään. Viime keväänä ja vielä alkusyksystäkin olin vielä melko epävarma Maken kyydissä. Nyt meidän luottamus on paljon parempi ja osaan jo ennakoida, mitä poni saattaa allani tehdä. Enää en jännitä Makella ratsastamista edes silloin, kun olen sen kanssa kahdestaan. Olen useasti kuullut sanonnan, että ratsastajalla ja hevosella menee vuosi yhteistyön rakentamiseen - tämä on kyllä meidän kohdalla niin totta!

Saas nähdä, mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Tällä hetkellä Makke on todella miellyttävä ratsastaa ja sopii erittäin hyvin omaan käteeni. Herkkä, eteenpäinpyrkivä, muttei liian kuuma. Ratsuttaja sanoi reilu vuosi sitten, että Makke on oikea hyvänmielenratsu. Hän tarkoitti sillä sitä, että Maken kanssa pystyy fiilistelemään, sillä poni on kuitenkin melko yksinkertainen ratsastettava. Tämä fiilis on ollut mullakin siitä asti, kun ensi kertaa nousin Maken kyytiin. Vaikka olen ollut itse kovin epävarma aluksi, Makke ei ole kertaakaan tuottanut mulle pettymystä tai antanut syytä jännittää. Aivan ihana ponipoika ♥

 "Isona minusta tulee hurjan taitava hyppääjä!"

2 kommenttia:

  1. Pitkästä aikaa selailin blogeja ja täytyy sanoa et ompa siitä kuoriutunu hieno!! Niin tommonen kivan ja miellyttävän olonen ponski sulla sielä ;) hyvä milla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Makke ainakin omasta mielestäni on kyllä tosi näppärä tapaus, ihan innolla odotan sen kehittymistä entisestään :)

      Poista

Suuri kiitos kommentistasi! :)